Vaihdoin muutaman kuukauden hoitsuttelun jälkeen työmaata ja päätin samalla hakea itselleni lääkärin. Alku oltiin menty hintavilla sairausvakuutuksilla, jotka ei kuitenkaan korvanneet lääkkeitä suoraan. Yksityislääkärin reseptillä haetut lääkkeet joutui maksamaan 100%:sti itse ja korvauksen pystyi hakemaan jälkikäteen vakuutusyhtiöltä. Näin esimerkkinä mainittakoon, että tavallinen nenäsumute ilman lääkeainetta (=suolavesi ponnepullossa) maksoi yli 15 euroa! Lääkkeitä saa joka apteekista vähän eri hinnalla, kun apteekit saavat itse päättää, mitä niistä pyytävät. Tai näin minulle on asia selvitetty, kun hintaeroja kauhistelin. Lisäksi yksityislääkärin kirjoittama sairausloma ei ole työpaikalla pätevä eli sillä lapulla voi vaikka pyyhkiä peränsä, kun on kuitenkin mentävä julkiselle puolelle hakemaan se saikkulappu. Päätimme, että on turha maksaa vakuutuksesta, josta ei ole mitään hyötyä. Siispä alkoi lääkärinhakuprosessi.
Päivä 1. Ensin selvitin mille terveysasemalle kuulun. Sen jälkeen painelin sinne ja sain infon tädiltä lomakkeen ja suulliset ohjeet, espanjaksi. Työmaalla sitten kyselin viisaammilta, että mitäköhän se täti halusi siihen hakemuksen kylkeen. Varmaan passikopion, pankin kuitin ja kolmesataa leimaa? Passiokopio kuulemma riitti.
Päivä 2. Heti aamulla kävin kopiointiliikkeessä pyytämässä passikopion ja täytin lomakkeen kääntäjän avulla. Menin terveysaseman infotädin luo ylpeänä. Olin täyttänyt lomakkeen väärin. Sain uuden ja täytin sen siellä paikan päällä. Annoin laput hänelle, hän selvitti jotain espanjaksi ja osoitti toista tiskiä. Kiitin, tuumasin hetken ja otin vuoronumeron. Katsoin numeroani ja se ei ollut lähelläkään sitä, joka taululla näkyi. Siellä me istuttiin noin 20 henkeä vierekkäin pienet uikkarilaput käsissämme ja odotettiin.
Uikkarilappu eli vuoronumerolappu. Pienenä leikin, että se oli barbien uimapuku. Nyt se on sitä sunkin mielestä, ole hyvä.Kun vihdoin tauluun vaihtui minun numeroni ja menin tiskille, oli kello hieman yli kaksi. Niinpä, siesta. Jotta elämä ei olisi liian rankkaa, nämä tekee terveysasemallakin hommia vain kahteen asti. No okei, jonain päivinä sinne saa ilta-aikojakin neljän jälkeen, mutta siesta on ja pysyy. Tiskillä oli minua vastassa vanhempi naishenkilö, jolla oli rintataskun pielessä kiinni värikkäitä käsin tehtyjä hahmoja. Tervehdin, laitoin paperit pöydälle ja kysyin lääkäriä. Hän katsahti kelloon ja selvitti, että ovat menneet kiinni kahdelta ja pyysi tulemaan huomenna uudelleen. Tottakai olin pettynyt. ''Vale, gracias'' (selvä, kiitos). Otin paperit ja olin nousemassa ylös, niin hän sanoi hataralla englannilla, että jos hän nyt sitten ihan nopeasti katsoo tämän asian eteenpäin, kun salissa ei ollut enää muita odottamassa. Kiittelin kovasti ja hän antoi eteeni listan nimiä. Kysyin puhuuko joku lääkäreistä englantia. Kuulema kaikki jonkin verran. Valitsin naisen nimen, täti naputteli konetta ja sanoi, että korttini tulee kahden viikon kuluessa postilaatikkooni. Kiitin oikein tosi kovasti ja poistuin hymyssä suin. Toki tiesin, että posti kulkee täällä vähän verkkaisempaan tahtiin, mitä olin suomessa tottunut, joten ajattelin saavani kortin kuukaudessa.
Kortin saapumisessa kesti reippaan viikon. Se onkin tähän mennessä ollut ainoa postin tuoma asia, joka on saapunut siinä ajassa, kun on luvattu, hah! Kortti on oikein hieno. Tai hienon siitä tekee minun mielestäni siinä oleva siru. Jos varaa ajan terveysasemalta, laittaa täti kortin lukijaan ja printtaa ajan ulos. Kun lääkäri kirjoittaa reseptin, se menee sähköisenä kaikkiin apteekkeihin ja apteekissa kortti luetaan ja sovitaan mitä respalta otetaan. Ihan todella kätevää. Olen ollut suomessa terveysaseman ajanvarausluukulla hommissa ja sielläkin monta asiaa saisi hoidettua paljon nopeammin, jos Kela-kortissa olisi siru. Täällä mun mielestä ehdottomasti hienoin asia terveydenhuollossa on nettiajanvaraus. Tästä kuulin pomoltani. Minusta on ihanaa, kun meillä töissä välitetään ja halutaan auttaa meitä vihreämpiä pärjäämään ja sopeutumaan tapoihin ja käytäntöihin. Mikäli asut täällä, etkä asiasta tiennyt, niin tästä linkistä voit varata itsellesi ajan joko omalääkärille tai hoitajalle. Kirjautumiseen tarvitaan lääkärikortin numero, syntymäaika ja NIE-numero. Jälkimmäisen sijaan voi antaa myös passinumeron, mutta se on kai sitä varten, jos menee lääkäriin EU-sairaanhoitokortilla. Varmaksi en toki tiedä, kun NIE-numeroa kysytään aina joka paikassa, niin en ole passin kanssa pelannut. Varaan itse aina ajan netin kautta, sillä minusta on typerää mennä pariksi tunniksi odottamaan vuoronumerotiskille pääsyä vain sen vuoksi, että saa sen varsinaisen lääkäriajan. Täällä kun tuo sairastuminen tarkoittaa lääkärissä ravaamista muutenkin. Jos flunssa on sitkeä, yksi kerta ei nimittäin riitä.
 |
| Lääkärikortti |
Onnistuin saamaan aikamoisen poskiontelotulehduskierteen ekan vuoden keväällä. Tämä aiheutti lääkärissä juoksemista useampaan otteeseen, mutta minulle tuli yllätyksenä se, että pidempi (muistaakseni yli 5 päivää) kestävä sairausloma tarvitsee jatkokäynnin lääkärillä. On kaksi vaihtoehtoa ja molemmissa tärkeässä osassa on ''baja'' ja ''alta'' päivät.
1) Lääkäri katsoo sairausloman tarpeeksi esim. 4 päivää. Todistukseen hän ruksaa kohdan ''parte de baja''. ''Fecha de la baja'' -kohtaan hän kirjoittaa sairausloman alkamispäivän. Lisäksi hän ruksaa kohdan ''parte de alta''. ''Fecha del alta'' -kohtaan hän kirjaa sairaloman päättymispäivän. Homma on sillä selvä, eikä lääkäriin tarvitse enää mennä, jos on tässä ajassa tervehtynyt. Riittää, kun vie todistuksen työnantajalle ja hakee mahdolliset tropit apteekista.
Tämän mukaan kerta riitti, sillä olen saanut sekä ''bajan'' että ''altan''.
2) Tällä kertaa lääkäri on sitä mieltä, että taudin parantumiseen menee viikko. Nyt hän ruksaa vain kohdan ''parte de baja'' ja kirjaa ''fecha de la baja'' päivämäärän. ''Alta''-kohta jää tyhjäksi, sillä hän haluaa tavata uudelleen. Se, mihin päivään mennessä hänen luonaan pitää käydä näyttäytymässä on kirjattu ''fecha de la siguiente revisió médica'' -kohtaan. Viet tämän ensimmäisen todistuksen työnantajalle, käyt mahdollisesti apteekin kautta, varaat uuden ajan (netistä ajoissa/hetimmiten) ja huilaat. Kun uusi lääkäripäivä koittaa, menet näytille ja nyt hän toteaa sinut terveeksi. Hän kirjoittaa sinulle uuden todistuksen, jossa on nyt ruksattu myös ''parte de alta'' ja kirjattu ''fecha del alta'' päiväys. Viet tämänkin todistuksen työnantajalle ja jatkat hommiasi. Toki voi olla, ettet parantunutkaan viikossa ja sairausloma jatkuu. Siinä tapauksessa altaa ei anneta ja rumba jatkuu.
Tämän mukaan uusintakäynti pitää tehdä 12.3.2017 mennessä ''altan'' saamiseksi.
Olen ymmärtänyt, että sairauslomatodistus täytyy olla työnantajalla vuorokauden kuluessa siitä, kun olet sen saanut. Turha siis kuvitella, että pääsisit heti kotiin peiton alle. Toki käsittääkseni todistuksen voi viedä joku muukin puolestasi, jos et itse mitenkään pääse paikan päälle. Tämä kannattaa kuitenkin tarkistaa vielä työnantajalta. Muista antaa sairauslomatodistuksista ne työnantajalle, joissa lukee alakulmassa ''empresa''. Ne, joissa lukee ''trabajador'' jää itselle. On hyvä muistaa myös se, että mikäli sairausloma on kestänyt pitkään eli et ole heti saanut ''altaa'', et saa työskennellä ennen sen saamista.
Haluan painottaa, että nämä kokemukset ja tiedot ovat omiani, joten jos olet itse hakemassa julkisen terveydenhuollon piiriin, mene omalle terveysasemallesi (tulkin kanssa) kysymään miten homma toimii. He siellä tietävät takuulla oikean toimintatavan ja auttavat eteenpäin!
Tosiaan sairastelin viime vuonna jonkin verran ja aina apteekkiin mennessäni siunasin mielessäni kuinka monta kymppiä tällä kertaa menee lääkkeisiin. Jotenkin oli jäänyt konttoriin muistikuva kalliista lääkkeistä ajalta ennen julkisen piiriin kuulumista. No, pieni muovikassillinen flunssatroppeja antibioottikuureineen maksoi yleensä noin 5-10 euroa. Viimeksi, kun kävin apteekissa hakemassa kuurin ja 20tbl allergialääkkeitä, oli lasku alle 4 euroa. Että kyllä ne aika hyvin julkisella puolella korvaa lääkkeiden hinnasta, kun yksityisen vakuutuksen aikaan, yksityislääkärin reseptillä, sama satsi (ei allergialääkettä) kustansi noin 50 euroa. Kaiken lisäksi muistan, kun yksityislääkäri sanoi, ettei kirjoita allergialääkettä respalle, kun sitä saa ilmankin. Juu niin saa. 10 tabletin paketti Cetiritziniä maksoi muistaakseni melkein kympin.
Täällä omalääkäri on perhelääkäri. Meidän osoitteesta minä ehdin ensin tekemään valinnan, joten Atenkin flunssat hoitaa ihanan symppis, vanha lääkärisetä Luis. En siis saanutkaan valitsemaani naislääkäriä. Meillä ei aina Luisin kanssa kielellinen yhteys toimi ongelmitta, mutta onneksi on Google Translate sekä Luisilla silmälasit ja rautaiset hermot. Kaikki on hänen kanssaan toiminut hienosti, vaikkakin ihmettelen miksei koskaan oteta pikaserppiä, kun menen flunssan kourissa tapaamaan häntä. Aina saan antibioottireseptin mukaani, syön kuurin tuurilla ja menen takaisin, jos se ei ollutkaan bakteerin aiheuttama tauti. Viimeksi olin lääkärikierroksella nro 2 eli olin jo viikon verran pötkötellyt ja edelleen olo oli tukala, etenkin keuhkoista. Pyysin verikoetta ja keuhkokuvaakin, sillä halusin tällä kertaa ihan oikeasti tietää miksi kuntoni oli niin poikkeuksellisen huono. Hän kirjoitti sairauslomatodistuksen sekä lähetteet kokeille ja neuvoi alakertaan vuoronumerotiskille. Sain tiskiltä ajat. VIIKON PÄÄHÄN! Manailin tätä työmaalla viedessäni todistusta ja likat nauroivat, että ihan on normaali jono, kuulemma jopa lyhyenlainen. Kaiken lisäksi keuhkokuvaa ei oteta omalla terveysasemallani, vaan minun pitää mennä Las Lagunaksen asemalle. Samaan taloon, jossa on päivystys hätätilanteissa.
 |
| Labralähete ja sen päällä ajanvarauslappu |
Tuli verikoepäivä ja suuntasin omalle asemalleni. Tiesin, että kokeet otetaan vuoronumerotiskin oikealla puolella olevalla käytävällä. Pyörin aikani ja etsin huonetta, jonka ovenpielessä lukisi laboratorio tai jotain sinne päin. En löytänyt. Kiersin uudestaan ja huomasin, että nurkan takana on ovi auki, muutama ihminen jonossa ja kova puheensorina. Menin jonon perään ja kaikki edellä olevat antoivat pienen, kiukkuisen ja nopeasti puhuvan hoitajan käteen samanlaisen lapun, jonka Luis oli minulle antanut. Jes, oikea ovi. Tuli minun vuoroni ja täti tykitti kulmat kurtussa espanjaa ja näytti kädellä ovea. Olin aivan pihalla ja sanoin, etten puhu espanjaa, niin hän otti käsikynkkään kiinni ja vei vuoronumerotuoleille. Osoitti taulua ja kädessäni olevaa lappua, jossa luki ''orden: 13''. Minä hölmö olin luullut, että näytteenotto tapahtuu huoneessa 13, mutta se olikin vuoronumeroni. Jäin odottamaan.
Vuoroni koitti ja menin uudelleen tädin luokse. Kysyi pissanäytettä. Sanoin, ettei ole. Antoi purkin ja olin tietty lähdössä antamaan näytettä, niin nappasi taas hihasta kiinni ja käski odottamaan. Lykkäsi kouraani vielä näyteputketkin. Seisoin siinä mielestäni kaikkien tiellä, sillä huone oli tosi pieni. Tädillä oli suuri pöytä täynnä lähetteitä, tarroja ja näyteputkia, seassa vielä tietokonekin. Ihmiset kurkottelivat jonosta lähetteitään tädille ja hänen selkänsä takana olevan verhon takaa kuului kovaäänistä höpinää. Hetken päästä verhon takaa tuli mies. Jotenkin oletin, että minun pitää nyt mennä sinne verhon taakse ja otin vähän askeltakin jo, niin ei! Täti oli taas hihassa kiinni ja käski odottamaan. Verhon takaa tuli vielä pari muuta potilasta, puhe hieman hiljeni ja sama sana ''siguiente'' (seuraava) toistui muutaman kerran. Täti huitoi vieressäni ja ymmärsin, että oli mun vuoro. Verhon takana odotti kolme hoitsua tuoleineen. Lähimmällä hoitsulla oli niin kauhea flunssa päällä, eikä mitään suojaimia, että täällä varmaan tippuu mummoja kohta hänen räkäruttonsa takia. Istuin hänen tuoliinsa vailla itsesuojeluvaistoa, annoin putket, hoitsu nappasi näytteen ja sanoi morot.
Jos nyt ajatellaan millainen systeemi suomalaisessa labrassa on, niin tämä oli kyllä pahin kulttuurishokki tähän astisista. Ajatelkaa nyt. Pieni huone, joka on jaettu kahtia verholla. Toisella puolella hoitaja on hanskat kädessä ottamassa vastaan potilaiden (paskaisia) lähetteitä. Liimaa niihin tarrat ja antaa lähetteessä määrätyt näyteputket potilaan (paskaisiin) käsiin. Samalla hän vastaanottaa (
Siirryin tämän vanupalleron kanssa vuoronumerosaliin odottamaan vuodon loppumista. Mulla kestää aina aika kauan, että se veri lakkaa tulemasta, niin mietin kehtaanko kysyä laastaria tai jotain viritelmää, että pääsisin antamaan sitä pissanäytettä. Totesin itsekseni, että täti oli sen verran kiukkuista sorttia, että ehkä ihan vaan odottelen nyt rauhassa. Reippaan vartin päästä siirryin vessaan.
Ovi ei mennyt lukkoon. No, onneksi ne aukeaa aina sisäänpäin, niin antaa olla. Missäs täällä on alasuihku. Ainiin, eihän täällä ole semmoisia. Onneksi olin käynyt edeltävästi pesulla kotona, ihan kuin siitä nyt mitään apua olisi. Lirutin purkkiin ja sitten tulikin se hauskin osuus. Näytemukista piti saada kaadettua sisältö näyteputkeen. Onnistuin siinä oikein mallikkaasti ja yhtään piskoa ei mennyt reunan yli. Käsipesu ja näyteputki tädille. Olen melko varma, että hänellä oli edelleen ne samat hanskat kuin 20 potilasta sitten.
Kävellessäni pois mietin, kannattaako niitä kokeita enää pyytää, kun aseptiikkakin tuntuu olevan täysin vieras asia puhumattakaan siitä lähetteiden ja tarrojen sekamelskasta. Kai mulla on jonkun Manolon tippuri kirjattuna omiin papereihin, kun menen kuulemaan tulokset.
 |
| Pissanäytepurkkipaketti ohjeineen |
 |
| Näytepaketin sisältö |
Seuraavalle päivälle oli varattu aika keuhkokuvaan. Löysin paikalle lähes ongelmitta, sillä pomoni oli jälleen neuvonut minulle pari hyvää kikkaa ja antoi kuvalliset ohjeetkin. Kai hänkin on huomannut, että olen vähän blondi toisinaan. Terveysasema oli iso, hieno ja siisti. Suunnistin radiologían kylttien mukaan perille. Minua hieman hämäsi, kun samassa kyltissä luki mamá ja radiología ja odotustila johon tulin oli täynnä naisia. Muutamalla oli vaunut mukana, osalla mies ja tuntui, että he katsoivat mua vähän säälien. Oli pakko soittaa pomolle ja varmistaa, että olen oikeassa paikassa. Olin minä. Välillä yhdestä ovesta tuli täti, joka keräsi lähetteet. Pienen ajan päästä hän huuteli porukkaa sisälle aina muutaman kerrallaan. Tuli mun vuoro.
 |
| Tuplaovista kuljettiin sisään ja noista yksinkertasista ulos |
 |
| Oli pakko raportoida Atellekin, että pääsin paikalle |
Hoitajat oli taas kamalan kiukkuisia. Tiedän, että kieli saattaa kuulostaa vähän aggressiiviselta tottumattoman korvaan, mutta kyllä tässä on ehtinyt harjaantua sen verran, että erottaa milloin kiukutellaan. No, hoitaja osoitti mulle pukukopin ja antoi vihreän paketin. Suljin oven. Olin saanut puolet vaatteista pois, kun hän jo availi ovea ja hoputteli. Ovi kiinni. Riisuin ja nauroin, ettei voi olla totta! Vihreä paketti oli kertakäyttöinen harsopaita! Meinasin piruuttani jättää paidan laittamatta ja katsoa hoitajan ilmeen, mutta ajattelin sitten kumminkin olla kohtelias. Maassa maan tavalla ja näin, kyllä te tiedätte. Se on jännä, kun on tottunut tiettyyn toimintatapaan tietyissä tilanteissa ja sitten kun se tapa muuttuu, tuntee itsensä ihan idiootiksi. Kuten, että keuhkokuvaan mennään yläosattomissa ja se ei ole kenellekään ongelma. Nyt oli sellainen fiilis, että onko mun kropassa jotain vikaa, kun sitä ei voi käsitellä peittelemättä. Tai eihän hoitsu minuun koskenut missään vaiheessa, mutta ymmärrätte pointin. Siinä paikallani seisoessa mietin mitenköhän nää käy täällä gynekologilla...
 |
| Jätin kriittiset paikat kuvaamatta, ettei teille tule traumoja |
Kun lähdin kävelemään pois röntgenistä, huomasin käytävän vieressä hienon talvipuutarhan. Tai miksiköhän ne sitä täällä sanoo. Näin talvisaikaan se näytti vähän nuupahtaneelta ja nappasin vain pikaisesti kuvan. Jatkoin matkaa pääovelle ja huomasin käytävän molemmin puolin olevan myös tällaiset talvipuutarhat. Nämä oli ilman kattoa ja niissä möllötti appelsiinipuut. Tulin hirmuisen hyvälle mielelle, vaikka ulkona satoikin (taas).
 |
| Kyllä se tuosta kesäksi piristyy, luulisin. |
 |
| Pientä raivausta vaatinee tämäkin, mutta ideana ihana! |
Ainiin! Kävinhän minä kerran hammaslääkärissäkin! Toki yksityisellä, kun en ole vielä selvittänyt miten julkisen puolen hammaslääkärille mennään, eikä ole ollut tarvetta käynnille. Mulla on alhaalla viisaudenhammas, joka oireilee silloin tällöin. Siinä on ihan hyvin lihaa vielä päällä ja yleensä se on rauhallinen, niin en ole nähnyt syytä poistaa sitä. Nyt se oli tullut kipeäksi ja tavallaan kiristi koko ajan, kun se puski pikku hiljaa pintaan. Menin hammaslääkäriin sillä ajatuksella, että nyt se otetaan pois.
Nuori hammaslääkärisetä katsoi vähän huvittuneena, kun sanoin, että Atte on mukana pitämässä kädestä, mutta kuulemma ymmärsi täysin. Hän oli oikein mukava ja oikeasti ymmärtäväinen sekä rauhallinen hammaslääkäri. Muistutti yläasteeni kouluhammaslääkäriä, joka oli myös aivan ihana. Lämmöllä ei kovin usein hammaslääkäriä muistele, mutta tämä nainen on ollut suutani ronkkineista ehdottomasti paras ja helläkätisin. Istuin tuoliin, hän katsoi suuhun. Siis vain katsoi, ei laittanut sinne mitään. Sitten hän selitti tosi hyvällä englannilla miksi hammas on kipeä, mitä nyt tehdään, mitä nyt ei tehdä ja miksi. Sen jälkeen kysyi saako ottaa röntgenkuvan. Kysyin varovasti hintaa, sillä kyseessä oli koko kaluston kuvaus ja silloinen vakuutuksemme ei kattanut mitään hammaslääkärijuttuja. Hinta oli huimat 25 euroa. Pian seisoin toiseissa huoneessa pää kuvausmasiinassa. Sen jälkeen lääkäri tietty katsoi kuvan ja peilin kanssa suun sekä koputteli hampaita (ei kairannut sillä selkäpiitä karmivalla sorkkaraudalla). Sanoi, että juuret on kuvan mukaan ihan kivasti ja hammas mahtuu kyllä olemaan paikallaankin. Kerroin, että haluan sen kivun takia pois. Tämähän ei käynyt alkuunkaan, sillä kipu johtui tulehduksesta. Tulehduksen piti antaa hiipua pois itsellään (en siis saanut antibioottikuuria) ja sen jälkeen voisin tulla uudelleen poistattamaan hampaan. Oukkidoukki. Maksettiin kuva ja lähdettiin kotiin. Söin kipulääkettä noin viikon ja sen jälkeen hammas ei ole enää oireillut. Kai raukka pelästyi, kun kuuli, että aion poistattaa sen.
Toisen kerran kävin samassa paikassa, tällä kertaa ajatuksena poistattaa hammaskivi. Varasin ajan ja sen jälkeen sain flunssan. Sen samaisen kuolemantaudin, jonka vuoksi kävin verikokeilla ja keuhkokuvassa. Peruin ajan sähköpostitse ja pyysin uutta aikaa samalla, mutta minulle ei koskaan vastattu. Jännä, kun tämä yhteydenpitotapa on toiminut ennen hyvin. En ole nyt ehtinyt paikan päälle varaamaan uutta aikaa ja tähän miljoona muuta tekosyytä. Hammaskiven poiston hinnaksi kertoivat myös 25 euroa. Luulen, että hinta on ilman puudutusta ja muita hienouksia. Toki suomessa, kun olen käynyt putsauksella, ei ole koskaan tarvinnut puuduttaa. Saapa nähdä milloin pääsen hakemaan tämän kokemuksen.
Mitä niihin verikokeiden tuloksiin tulee, niin ihan omat sain. Tai ei sieltä ainakaan mitään löytynyt...
