Tässäpä on ehtinyt vierähtää tovi, jos toinenkin. Jotenkin on ollut muka niin kiirusta ja energiat nollissa, etten ole ehtinyt tai jaksanut kirjoitella mitään. Nyt päätin käyttää hyväksi tämän vajaa pari tuntia, sillä näin maanantaisin alan käymään firman sponssaamassa Flowpilateksessa. Tunti pidetään työpaikalla ja se alkaa noin kaksi tuntia vuoroni päättymisen jälkeen. Laskin tuossa, että kotiin ei kannata korpivaeltaa, sillä ehdin juuri kotiin ja sitten pitääkin jo lähteä heti takaisin, jos aion flowsta ja pilateksesta nauttia. Ratkaisuna tähän hengailen työmaalla ja odottelen tunnin alkamista. Tässä on siis oikein oiva väli napata välipala ja kirjoitella blogia. Saattaa jäädä tavaksi, mikäli tunti on mieluinen. Koskaan en ole pilateksessa käynyt, mutta tulin tulokseen, että tarvitsen uuden harrastuksen ja tunnin omavastuu on vain 3euroa, niin en vaan voinut kieltäytyä. Eikä se flown tavoitteleminenkaan varmasti huonoksi ole.
Mulla on tapana laittaa ylös kännykän muistilistalle asioita, joista haluan blogiin kirjoittaa. Nyt katsoin listaa ja siellä oli aika epämääräistä settiä. Muun muassa, ''puhutaan Lauran kanssa koiranpaskasta''. Se on ihan totta ja puhun siitä kyllä myös veljeni vaimon kanssa (koiraharrastajia molemmat), mutta miksi ketään kiinnostaisi lukea aiheesta? Muistiinpanon taustalla lienee Kaamoksen allergiaepäilyt ja löysä vatsa, mutta eipä siitä aiheesta ole muuta mainittavaa kuin, että sopivaa ruokaa pitää vain etsiä. Vaikka menisi hermot ja rahat. Etsivä löytää...
Koira-aiheesta löytyi myös ''koiranäyttely, mies joka rakastaa suomen kielen sanaa neljä''. Tämän kirjasin muistiin eräässä koiranäyttelyssä (en muista mistä niistä), kun olin aputyttönä ystävälleni. Siellä oli mies, jolla oli saman rotuinen näyttelykoira, kuin ystävälläni ja siksi he kisasivat yhdessä. Kahvittelimme ja höpisimme siinä, jolloin mies kertoi rakastavansa suomen kielen sanaa neljä. En tiedä, jos loukkasin häntä, kun kysyin nauraen syytä. Kuulemma se äännetään niin kauniisti. Ensinnäkin perustelu oli aivan uskomaton ja toisekseen en voinut uskoa, että olin tavannut ihka oikean ihmisen, joka osaa vastata Kodin kuvalehden (tmv.) kysymykseen suomen kauneimmasta sanasta.
''Kaakao ja voileipä ilman churroja''. Tätä piti kaivella muistin perukoilta hetki ennen kuin tärppäsi. Tuossa pari vuotta sitten, kun olimme hiljattain muuttaneet tänne suomen eteläisimpään kuntaan, fuengirolaan, kävin aamupalalla espanjalaisessa kahvilassa. Halusin voileivän ja kaakaota, joten tilasin bocadillon ja chocolate calienten. Nähkääs englantiin pohjautuen ajattelin, että chocolate caliente vastaa hot chocolatea, kuumaa suklaajuomaa. Muuten hyvä, mutta ei. Tarjoilija katsoi minua vähän kummastuneesti ja tulin tulokseen, etten vaan osaa lausua kunnolla. Hän oli kuitenkin hajulla mitä hain. Hetken kuluttua pöytääni kannettiin voileipä ja pienessä kahvikupissa kuumaa suklaata. Kirjaimellisesti kuumaa suklaata. Vahvaa ja vähäsokerista, kuumaa sulatettua suklaata. Nyt oli minun vuoroni ihmetellä. Päädyin tilaamaan vielä maitoa, joka sekin oli tarjoilijan mielestä outoa. En moiti häntä, nimittäin en ole koskaan kuullut, että kukaan aikuinen tilaa itselleen pelkkää maitoa kahvilassa. Maito saapui. Sekin oli kuumaa. Tottakai se oli kuumaa, koska se tuli suoraan kahvikoneesta.
Nojuu, minä kaadoin ensin kaksi pussia sokeria kuuman suklaan sekaan ja notkistin sitä maidolla aina, kun kuppi antoi myöden. Se oli tähän astisen elämäni paras ja ainoa lähes loppumaton kaakao. Note to self: tilaa jatkossa Colacao, niin saat sitä mitä ajattelit.
Olen merkinnyt muistiin myös erittäin tärkeän asian. Nimittäin ''arpavoitot lunastetaan tupakkakaupassa''. En osaa sanoa kuinka isoihin voittoihin asti, sillä en ole koskaan voittanut mitään suurta summaa, mutta kerran on tullut muutama euro ja tottakai suuntasin kupongin kanssa loteriaan, josta minut neuvottiin tupakkakauppaan. Sehän nyt on aivan typerä ajatus, että voiton saisi samasta paikkaa, mistä kupongin on ostanut!
''Asiakas toivotti hyvää joulunodotusta 28.11.2017, WHAT??!!'' Niimpä! Joulu on joo ihan kivaa aikaa vuodesta, mutta ei sitä nyt vielä marraskuussa tartte alkaa toivottelemaan. Oli muuten viime vuoden eka joulun toivotus tuo. Loput tuli siinä jouluviikolla.
Mulla on aina ollut sellainen aika grinchi lähestymistapa jouluun. Joululaulut on ärsyttäviä espanjassa ja surullisia ja/tai ärsyttäviä suomessa. Jouluruoka on aivan hanurista. Lahjaralli on oma stressinsä, kuten on sekin, että aina pitäisi olla suomessa jouluna. Kertaakaan en ole ollut. Näistä kaikista huolimatta olen pikku hiljaa alkanut hyväksyä joulun. Ehkä se on se, kun täällä joulu kestää aivan hel-ve-tin kauan, niin ehdin aivopeseytyä.
Saihan noista muistiinpanoistakin näköjään juttua aikaiseksi. Eniveis, nyt pitää lähteä sulloutumaan treenitrikoisiin. Mulla on erikoinen vaatekaappi, kun siellä aina kutistuu kaikki!
