Istu

Viime viikolla espanjan ope oli kipeänä ja tuntia ei pidetty. Vähän petyin, sillä läksyt oli tietenkin tehtynä. Oikeasti olin salaa tyytyväinen. En osannut kuvitella kuinka työlästä on aikuisena opetella uutta kieltä istumalla koulun penkillä. 

Istumista oon tänään pohtinut muutenkin. ''Entisessä elämässä'' olin lähihoitaja kotihoidossa. Työ oli todella liikkuvaa ja välillä sai tuntea itsensä akrobaatiksi, kun piti olla suihkuapuna postimerkin kokoisessa kylppärissä asiakkaan kanssa. Kotihoidon aikoina en istunut työpäivän aikana oikeastaan muutoin kun siirtymillä ja kirjaushetken sekä ruokkisen. 

Sen jälkeen, kun muutimme Espanjaan, olen tehnyt istumatyötä nyt lähes koko tämän huiman 2v 5kk ajan. Muistan, kun ekassa istumatyöpaikassa tuntui siltä, että en ikimaailmassa jaksa istua työpisteelläni ensimmäiseen taukoon asti. Aikamoista sinnittelyä se olikin pitkään. Nykyisellä työmaallani on erilaisia toimistotuoleja, jumppapalloja ja säädettäviä pöytiä, joten työasentoihin saa hyvin vaihtelua. Mulla on tällä hetkellä käytössä säädettävä pöytä ja sen käyttö edellyttää seisomista ainakin osan päivää. Tämä on mulle senkin takia hyvä pöytä, sillä olen tosi lyhyt ja mun on hankala työskennellä normaalikorkuisella pöydällä. Tätä saa nimittäin myös madallettua! Nyt saan jalat hyvin maahan ja työasentoni on paljon parempi, vaikka pöytä on edelleen vähän liian ylhäällä. Seuraava vaihtoehto taitaa olla lasten kalusteet, joten näillä mennään, hah. 

Jos istuu töissä ja kotona, niin pitäisi tietenkin liikkua paljon. Noo... Olen nyt ottanut päivärytmiini ajoissa heräämisen, jotta ehdin korpivaeltaa 4km töihin. Se on jo hyvä alku. Tietenkin Kaamoksen kanssa lenkkeily tuo myös lisäaskelia, mutta usein arkena on niin, että Atte hoitaa koiran kuljettamisen, sillä hän tekee kotoa käsin töitä. Vahti vaihtuu sitten viikonloppuisin ja mä otan vetovastuun Kaamoksesta. Tai se taitaa olla kyllä Kaamos, joka tossa combossa on se veturi. 

Mä tykkään jotenkin enemmän semmosesta lenkkeilystä sen kanssa, kun ei ole mitään aikataulua mihinkään. Voidaan vaan haahuilla ympäriinsä just sen aikaa, kun huvittaa. Ja yleensä huvittaa ainakin muutaman tunnin edestä. Yleensä mennään ensin päästelemään höyryt campolle ja sen jälkeen sujahdetaan remmilenkille kaupunkiin päin. Se jaksaa keskittyä hiljaa olemiseen ja vieressä kulkemiseen ihan eri tavalla, kun ylimääränen energia on ensin juostu ja hypitty campolla pois. 

Oon huomannut myös edistystä haukkumisen suhteen. Aina kun leipäluukku aukeaa ja huuto alkaa, pysähdyn. Pyydän istumaan ja yleensä tehostan käskyä naksuttamalla sormia sen kuulottimen vieressä, koska ei se mun ääntä siltä haukkumiselta kuule kuitenkaan enkä ala huutamaan sille, koska se vaan lisää sen kierroksia. Sitten se istuu ja haukkuu siinä vieressä. Ihan sama kiellänkö. Yleensä en kiellä, koska se turhan ei:n ja hiljaa:n jauhaminen ei ainakaan tehosta käskyn toimivuutta. Kun se hiljenee ja katsoo muhun, niin liikutaan. Joskus puoli askelta, joskus kilometri. Mutta aina, kun haukku alkaa, mamman jalat pysää. Nykyään se istuu jo suht-automaattisesti, kun pysätään haukun takia ja oon huomannut, ettei hauku enää ihan kaikkea ja kaikkia ja haukkumisen kesto on lyhentynyt. 

Miten nää mun jutut taas kääntyi tohon elukkaan, hups. Pitänee näköjään käydä enemmän ihmisten ilmoilla. Ilman koiraa siis. 

Tämän taidepläjäyksen teille tarjoilee Pieruperse.
Suosittelen lämpimästi hänen instagram -tilinsä seuraamista. 

Soy, eres, es, somos, sois, son... PUUH!!

Kylläpäs oli rankka tuo viime viikon espanjantunti! Eilen tein kotitehtävät ja tankkasin asioita monisteista, mutta ei siitä ihan kauheasti päähän tunnu jäävän. Opiskelua ei ainakaan helpota se, etten todellakaan muista mikä on esimerkiksi persoonapronomini kuten en tiedä mikä on englanniksi ''noun''. Tietysti käytän kääntäjää apuna ja noun on siis substantiivi. Ja sehän kuvasi asiaa tai esinettä. Puuuh...

Opettajalla on aivan järjetön auktoriteetti ja nopea tahti. Viimeksi opiskelimme olla-verbin muotoja ja monta sellaista asiaa, jota en osaa selittää, mutta ymmärrän kyllä suurin piirtein mistä on kyse. Vaikka mulla ei ole lukihäiriötä tai muutakaan kielellistä ongelmaa, niin ei kyllä ole mun juttu kielten opiskelu. Tämän 2,5v olen pärjännyt niin, että käännän asiani espanjaksi aina tilanteen mukaan. Harvoissa tilanteissa olen tulkkia käyttänyt ja silti olen pärjännyt aina asuntoasioista julkisen puolen lääkärikäynteihin. Toki täällä on tarkoitus asua x-vuosia, joten tottakai minua kiinnostaa opiskella kieltäkin. Olisipa se vaan pikkuisen helpompaa! 

Kielessä on monta ''helppoa'' sääntöä ja vähintään yhtä monta poikkeusta. Tuntuu, että monta asiaa pitää vain tietää / osata ulkoa. Näiden kaikkien kommervenkkien lisäksi pitäisi tietysti oppia sanoja. Toki kaikki aikanaan ja jostain on aloitettava. Olisi vaan niin kiva osata heti kaikki, haha. 

Saa nähdä mitä kivaa opettaja keksii meille tällä kertaa... Puuh... 

Kuvia en saanut laitettua, sorry!

Muka-tuparit

Tässä ennen espanjan kurssin alkua on hyvä vähän raapustella kuulumisia. Pilates nähkääs jäi historiaan, sillä onnistuin saamaan polveni niin kipeäksi, että kärsin sen kanssa monta viikkoa. Pitänee alkaa se pilates uudelleen ja hieman rauhallisemmin!

Päätimme porukalla yllättää rakkaan ystävämme, sillä hän on painanut aivan järjetöntä duunia opiskelujen suhteen ja valmistui nyt urheiluhierojaksi. En ollut aiemmin edes ajatellut kuinka vaativaa alan opiskelu voi olla ja mitä kaikkea pitää muistaa, myös tai etenkin latinaksi.

Ystävämme matkasi Suomeen tekemään näytön ja saapui takaisin kotiin sopivasti loppuviikolla. Me ehdittiin rauhassa juonia juhlat. Itse olen tosi huono valehtelemaan ja sain pienen sydärin, kun ystävämme soitti minulle juhlia edeltävänä päivänä. Olimme juuri menossa kauppaan hakemaan juhlatarpeita. Vastasin hänelle ja huomasin itsekin olevani jotenkin epänormaali, joten yritin vain päästä äkkiä puhelusta eroon. Niinpä tuli luvattua lenkkiseuraa illalle, vaikka tiesin, että mulla on listalla vielä sata asiaa ennen juhlia. Jotenkin ajattelin, että mahdutan lenkin sinne listalle, ettei hän epäile mitään ja etten petä lupaustani, mutta aika kävi vastaan ja jouduin perumaan. 

Atte teki voileipäkakun ja minä tilasin makean kakun Pin Ups Cake:lta fuengirolasta. Juoksin junalla myös Iber Asian kiinakaupassa hakemassa koristeita ja Ikeasta hain osan tarjottavista. Oli aikamoista menoa, mutta niin kiva kutkutus koko ajan, sillä rakastan järjestää tapahtumia ja yllätyksiä. 

Tämä oli tarjoilujen osalta illan tähti, yhtään palaa ei jäänyt yli.

Kalan kanssa tuli hieman haasteita, koska kalatiskin täti leikkasi kalan väärin. 

Vinkki: valitse miehesi niin, ettei sinun tarvitse kokkailla!

Makea kakku sisälsi vaalean kakkupohjan (vanilja) ja mansikka-vadelmavaahdon.
Päällä oli kreemiä ja sokerimassakukkia.

Päällinen hieman kärsi, sillä kuljetuslaatikko oli pikkuisen knafti ja
jääkaapissa laatikon päälle kasautui painoa. Ihan käypä kakku silti!

Olimme sopineet, että muu porukka tulee ennen juhlakalua meille, jotta saadaan kaikkien nimet korttiin. Kaikki olivat ajoissa ja juhlat alkoivat sankarin saavuttua kortin lukemisella. Eräs ystävämme on muuttamassa takaisin Suomeen ja hän on valtavan hyvä runoilija, joten hän luki kirjoittamansa kortin. Aloitti puhumisen vielä surkeasti, jotta saatiin lisähämäystä. Runon edetessä juhlien luonne valkeni myös juhlakalulle ja kyllä oli mahtava ilme hänellä! Etenkin, kun hän toi meille tuparilahjan ihan Suomesta asti, haha! 

Istuttiin iltaa pitkälle yöhön syöden, juoden ja nauttien...