Yllätyksien elämysretki

Meinasi melkein unohtua! Kävin muutama hetki sitten jälleen Andalusian Elämysretkillä ja poikkeuksellisesti arkena. Reissun piti olla vain nopea iltaretki lähistölle, mutta se venyikin seuraavan päivän puolelle ja voi luoja, että olin poikki seuraavana päivänä. Mulla työt alkaa yleensä klo 6.55, joten viikolla on aika hankala mihinkään lähteä, kun pitää pyörittää kodin lisäksi edes jonkinlaista unirytmiä jaksaakseen arjen läpi. Aamulla viiden jälkeen herääminen ei taida olla herkkua kovin monelle muullekaan ja rytmistä on siksi kiva pitää kiinni. Reissu oli kyllä kaikin puolin mukava irtiotto arjen keskellä.

Lähdimme Royn kultasukkulalla matkaan fuengirolan bussiasemalta hieman jälkeen kolmen, kun porukka oli päässyt töistä. Kukaan muu kuin Roy ja retken tilannut kaverini ei tainnut tietää mihin suuntaamme. Itse ainakin olin aivan ulalla. Ensimmäiseksi Roy vei meidät Mondan kylään tapaksille. Olin tässäkin kohtaa vielä ihan vaan kyläretkimeiningillä ja turisimme siinä kaiken näköisiä juttuja. Tapaspaikkaan kuljimme La Jaulan ohitse. Alla lisää englanniksi.

Jatkoimme matkaa Castillo de Mondalle ja Roy kertoi, että Vain Elämää -kuvausten lisäksi hotellilla on ollut tapana pitää parinvaihtokekkereitä. Jep. Linnahotelli oli tosi kaunis paikka ja siellä oli suomalaisen valokuvataitelijan, Esa Isopahkalan näyttely. Olisin viihtynyt paikassa vaikka koko päivän ja tuli sellainen fiilis, että sinne olisi mukava mennä joskus ihan yksin. Viettää rauhallista aikaa, kulkea pitkin linnan sokkeloita, katsella maisemia ja syödä hyvin. Hotellilla on myös spa ja toinen puoli päivästä saattaisi vierähtää siellä. Täytynee alkaa kasvattamaan rahapussin sisältöä muillakin kuin kuiteilla, jotta tämä haave toteutuu.

Reppanat joutuivat odottamaan, kun fiilistelin hotellin sokkeloita ihan innoissani. 

Hotelliin kuljetaan upean sisäpihan läpi

Yksi ruokasaleista

Vessojen kyltit. Huoneet oli nimetty myös avaruusteeman mukaan, yhden huoneen nimi oli Polaris
 ja harmitti, ettei Chisu ollut tällä kaudella mukana. Se olisi takuulla ollut hänen huoneensa!

Kenen varpaat?

Mystinen hissi

Span eteinen. Kaikkea kaunista en saanut kuvaan, sillä tila oli tosi pieni. Lasi-
kaapista löytyi myynnistä mm. samaa ruotsalaista saippuaa, jota vessoissakin oli. 

Kuitenkin jäi kiinnostamaan, että mitä ruotsalaista saippuaa. No tätä!

Takapihan korkeuksissa on ihana terassikokonaisuus tunnelmallisine soppeineen

Takaosan pääterassin reunalla kulkee pieni vesiaihe 

Mondasta suuntasimme El Chorroon ja Ardalesiin, josta löytyy upea tekojärvialue turkooseine vesineen ja aiemmin pariin otteeseen kävelty Caminito del Rey eli Kuninkaan Polku. Voit lukea lisää viime vuoden reissukatsauksesta, mikäli kohde kiinnostaa. Tällä kertaa emme lähteneet reitille, vaan nautimme maisemista ja auringon laskiessa siirryimme Restaurante el Miradoriin, joka on mielestäni edelleen paras ravintola lähimain. 

El Chorron juna-asema, jossa juna pysähtyy vain pari kertaa päivässä. 

Auton ikkunasta napattu pikakuva alueelta

Takaisin tullessa vettä alkoi sataa ihan oikeasti. Ilma oli koko illan ollut viileä ja sadetta enteilevä, mutta yöllä saapuessani hakemaan autoani sitä tuli ihan aikuisten oikeasti. Olin varma, että sitä kuuluisaa Esteriä perseineen ei ole enää olemassa. Niin paljon satoi. Nyt täytyykin sitten varmaan vetäistä Vain Elämää maraton, jotta sisäistää missä sitä tuli oikein käytyä. 

VAUVA!

Sain tuossa vuoden vaihteen paikkeilla tärkeän viestin. Lapsuudenystäväni (tämä aiemmin esittelemäni hullu uimamuija) pyysi minua tulevan lapsensa kummiksi. Pelästyin. Minulla on yksi kummilapsi ennestään ja olen ollut maailman huonoin kummitäti hänelle. Onneksi hänellä on muitakin kummitätejä, jotka ovat kunnollisia, oikeita kummitätejä. Se ei silti poista sitä vääryyttä, että en ole ollut hänen kanssaan tekemisissä juuri lainkaan. Kerroin ystävälleni, että minua pelottaa kummius. Olen aiemminkin epäonnistunut siinä, enkä oikein edes pidä lapsista. En osaa toimia lasten kanssa ollenkaan luontevasti ja jännitän näitä mini-ihmisiä kovasti. Vauvoista kyllä tykkään, kun ne on, no, vauvoja. Hoitsukoulussakin suoritin päiväkotiharjoittelun pienimpien ryhmässä (0-3v) ja oli kyllä vaikeat neljä viikkoa. Lisäksi hommaa hankaloittaa tämä ulkomailla asuminen. 

Keskustelimme asiasta ja tulimme tulokseen, että voisin olla sellainen valekummi. Etätuki, jolle voi kertoa murheensa ja ilonsa. Semmoinen koko perheen helpdesk. Mitään paineita ei kuulemma tartte ottaa, heillä on avoin ajatus kummiudesta. Sitä paitsi, tänä päivänä on kaiken maailman videopuhelut ja lentäähän ne koneetkin jatkuvasti, jos pätäkkää ja lomaa löytyy. Pääasia, että perheellä on verkostoa, johon voi nojata, jos kokee tarpeelliseksi. Meitä valekummeja tulee olemaan muitakin, sillä lapselle pidetään nimijuhlat kastejuhlan sijaan. Olemme ystäväni kanssa pitäneet yhtä jo 20 vuotta, välillä myrskyisämmin, välillä sopuisammin ja minulla on vahva tunne, että meitä ei kyllä erota mikään. Olemme edelleen kuin yö ja päivä, se kai toimii liimana viha-rakkaussuhteessamme. Kai tästä valekummihommasta ihan hyvä tulee. Molemmat ainakin tietää mihin on lusikkansa lykännyt. 

--

Sain maanantaina 8.5.2017 aamulla viestin. Vesi oli alkanut menemään kasin pintaan ja perhe oli lähtenyt sairaalaan odottelemaan syntymää. Voin kertoa, että olin koko päivän ihan pyörryksissä ja tuntui pahalta, etten voinut olla paikalla. En siis tietenkään sairaalassa paikalla, mutta edes samassa kaupungissa. Välimatka tuntui tässä kohtaa siltä kuin olisimme olleet vallan eri planeetoilla. Viestiteltiin pitkin päivää ja töistä päästyäni kyselin kuulumisia. En saanut vastausta, mutta ajattelin sen johtuvan akun loppumisesta. Paskat. Illalla sain kuvan ja kellonajan. Tyttö oli tullut vauhdilla maailmaan, kuten kunnon Alienit tulevatkin. Perhe on siis alusta asti kutsunut lasta Alieniksi, sillä on se nyt vähän hämärää, että sun sisällä pyörii joku tyyppi. Heillä kävi ihan mieletön tuuri, sillä lapsen isällä oli myös syntymäpäivä. Nyt perheessä on kaksi juhlakalua. 

Olen niin mahdottoman onnellinen heidän puolestaan ja edelleen ihan täpinöissä. Sydämen kuvat silmien paikalla, jos emoji-kielellä puhutaan. Kuvien kautta olen saanut ihastella pienokaista. On tyttö vaan niin pieni ja suloinen. Eikä näytä yhtään Alienilta, että nimi ei siinä mielessä ole enne. Itsellä ei vauvakuume ole ainakaan vielä noussut, tuskin nouseekaan. On silti ihanaa, että voi hypettää toisten onnea ja saada olla osa jotain näin arvokasta. Vaikka sitten täältä Epsaaniasta käsin. 

Anna nannaa!

Oli ihan mahtavaa tulla töistä kotiin lyhyen, mutta haastavan viikon päätteeksi ja nähdä pöydällä paketti. Toki se oli avattu, kun sanoin herralle, että siellä on suklaata hänelle. Kävi tuuri, että Atte teki etänä hommia ja oli kotona paketin saapuessa, nimittäin meidän lähipostin kanssa on aina kauhea tappeleminen ja aikataulutus. 

Olin jo toukokuussa 2016 bongannut ystäväni Instagramista kuvan Allsorts Black & White -namipussista ja jo silloin halusin niitä maistaa. No ei niitä tietenkään täältä saa ja kukaan ei niitä sitten ruvennut postittelemaankaan, niin jäin nuolemaan näppejäni ja ajan kuluessa asia unohtui.

Nyt muutama hetki sitten bongasin Puuma -namipussin, kun kyttäsin jälleen Instagramia. Se oli saatava! Ensinnäkin ihan sen takia, että siinä lukee limited edition ja toisekseen, se on salmiakkimix-pussi. No, aloin jälleen huutelemaan asiasta ja kappas! Sain kuin sainkin sen ja aiemmin himoitsemani Allsortsin myös tänne Epsaaniaan asti! Vieläpä TUPLANA! Lisää huutomerkkejä!! 

Koska pakettien lähettäminen on ihan järkyttävän hintaista, niin Suomesta tänne kuin täältä Suomeenkin (juu, tuli varmasti yllärinä, että kyllä se täältä päin on ihan yhtä kallista siihen suuntaan), niin toki kustansin paketin itse. Joskus on vaan pakko hemmotella itseään! Painoa paketilla sai olla max 2kg, niin tilasin siihen kylkeen sitten Atelle hänen lempparisuklaata ja meille maailman parasta Pepsodentin vihreetä hammastahnaa, jonka jälkeen suu ei kuivu ja janota. Ah, luksusta! Joku varmaan pitää mua ihan idioottina, että miksen vaan kolua kaikkia suomikauppoja läpi ja osta sitä mitä saa ja ole vaiti. No, koska pakettien saaminen (ja lähettäminen) on kivempaa. Itsekin tykkään joskus lähetellä jotain. Lähinnä on viimeaikoina tuolle korttiasteelle jäänyt mun postittelut, mutta parempi sekin kuin ei mitään. 

Justiinsa meinaan viime viikolla laitoin äitienpäiväkortit matkaan ja tällä viikolla on liikuttuneita puheluita ja viestejä tullut jo 3/4. Täällä äitienpäivää vietetään nyt sunnuntaina 7.5.2017 ja Suomessa viikkoa myöhemmin 14.5.2017. On ihana ilahduttaa läheisiä korteilla. Kuulemma on kiva sieltä postilaatikosta välillä muutakin kaivaa kuin laskuja ja mainoksia, hah.  

Mutta niin, tässä nämä namipussit ja oikein suuri kiitos lähettäjille!

Kaikki tuplana hammastahnaa myöden, voiko täydellisempää olla!

Cloettan All sorts Black & White

Fazerin Puuma

Pakko vielä kertoa yksi hauska juttu toiseen paketin lähettäjään liittyen. Tai ei se hänen mielestään varmasti hauskaa silloin ollut. 

Oli vuosi 2005 Kauhajoella, Nummijärven leirintäalueella, Nummijärviajossa. Meikäläisellä ja ystävälläni ei ollut ikää pelata pelikoneella ja yritti olla vähän tylsääkin. Harmitti niin vietävästi, kun pelaaminen jäi vain muutamasta kuukaudesta kiinni, syksyn lapsia kun molemmat ollaan. Tuohon aikaan sääntö-Suomi salli 15-vuotta täyttäneiden pelata rahapelikoneita. Kovasti kuitenkin haluttiin aikaa kuluttaa siinä pelaten, koska koneeseen oli ohjelmoitu Mansikka-peli ja siitä voitti aina jotain. No, päätettiin sitten pyytää ihan vaan nopeesti tätä isäni serkun miestä käymään siinä pelikoneella, sillä saimme baarin pitäjältä luvan pelata, mikäli mukanamme on täysi-ikäinen valvoja. Siinä hän tönötti jakkaralla muutaman tuntia ja aina, kun yritti livahtaa pihalle, niin vinguttiin hänet takaisin. Ihan vaan nopeesti meinas mieheltä mennä koko ehtoo meidän kakaroiden pelivahtina toimimiseen. Bändi soitti pihaterassilla rokkia ja sinne mentiin lopulta koko porukka kinttuja vispaamaan muiden sekaan. Loppu hyvin, kaikki hyvin. Kiitos ja anteeksi vielä näin pari vuotta jälkikäteen tästäkin asiasta! 

P.S. Jos et ole koskaan käynyt Nummijärviajossa, niin mene ihmeessä! Tämä kokoontumisajo on aina aloittanut oman kesäni niinä vuosina, kun itse vielä motskarilla ajelin. Nummiskalla on aina hyvä ruoka ja mukavaa seuraa. Siellä käydään myös hyvin vakavamielinen Motoristiluomumölkyn SM-kilpailu, johon on ihan täysin validit säännöt. Jos niistä siis vaan ymmärtää mitään, kun ne on kirjoitettu Pohojalaasella murtehella. Jos hyvä tuuri käy, niin näet isäni motorhomen heti portilla. Kyllä on hyvä lippuluukku semmonen 60-luvun Citikka! 

Kauden muihin motoristirientoihin voit tutustua Kekun rallikalenterissa.

XXIII Feria Internacional de los Pueblos 2017

Vappu, jee! Feriat, jee! Sairas vesisade, noooouuu! Vaputtaminen alkoi roimalla vesisateella, joka kesti kolmisen päivää. Vihdoin sunnuntaina oli keli ihmiselle sopiva ja päätin lähteä katsastamaan tämän vuoden feriat, suomalaiselta nimeltään Kansainväliset Päivät. Kävimme näissä kemuissa viime vuonnakin ja siitä mainintaa tässä postauksessa.

Lähtö liukui iltaan ja sain feriaseuraksi ystäväni ja hänen ystävänsä. Maailmanympärysmatka aloitettiin siinä ysin pintaan ja kotona oltiin kolmen aikaan. Tai jotain sinnepäin. Ajoissa kuitenkin siihen nähden, että täällä ihmiset ulkoilee aamuun asti tavallisenakin viikonloppuna. Minähän olen niin mummo jo, etten kovin pitkästi yli kolmen jaksa kylillä riekkua. Koska kärsin post-feriaalisesta olosta (ihan todellinen tila, ei ollenkaan itse keksimäni diagnoosi) ja kirjallinen antini on vähintään heikkoa tällä hetkellä, katsellaan vähän kuvia ja videoita illasta. 

Tivolialue häämöttää

Uruguay rillaa

Uruguaylaista olutta

Uruguayn mieskuoro videolla:

Belgian olutvalikoimaa

Jamaicalla oli todella paljon ihmisiä ja letkeä meno, bändi veti myös hyvin. Maistettiin vähän
rommia ja mulle riitti ihan kielen kosketus siihen tatinaan. Sai ystävä ottaa sitten munkin napsuni!

SUOMI! SALMARIA! ROKKIA! Nojoo, toteutus oli aivan naurettavan huono
Suomi100 -juhlavuoteen nähden ja satuttiin osumaan paikalle sopivasti,
kun bändi nimeltään Russian Radio soitti. Hyvin vetivät, mut mä jäin
 kaipaamaan Hurriganes covereita ja muuta suomirokkia. Rollareiden
 ''Paint it, Black'' on joo rokkia ja hyvä biisi, mut ei suomesta. 

Jenkkilässä pääsi härän kyytiin. Oli sen verran vikkelää vatkaamista, että
tyydyin katselemaan tuon miehen hätääntyneen hämmentynyttä
naamaa sen sijaan, että olisin itse mennyt selkään.

Jenkkien caseta (juhlatalo) oli sen verran suuri, että olivat tuoneet näytille myös auton.

Argentinalaiset rillasi myös ihan tällee pienesti ja vaatimattomasti. 

Irlannissa ei ollut varsinaista menoa päällä, paitsi tuo kuvan läpi seilannut tuoli, hah. 

Tytöt otti tähän väliin Marokkolaista vahvaa ja kuumaa teetä.
Kuulemma selvensi edellisten casetojen aiheuttamat promillehaitat. 

Marokossa musameininki alkoi juuri saavuttuamme. Oli uskomatonta nähdä kuinka nopeasti porukka oli mukana laulamassa ja tanssimassa. Tähän lähes koko casetan tanssimaan saamiseen vaadittiin noin kolme minuuttia soiton alusta. Videolla pätkä alun nostatusta. En tiedä miksi heittää videon tonne sivuun, ärsyttävää...

Nää saksalaiset oli ihan hulluja! Vitsi mikä meno!! Siellä tytöt otti, mitäs muutakaan, kuin Jägermeisteria. 

Ihana Meksiko, johon rakastuin jo viime vuonna.

Meksikon baaritiskillä ei tule tylsää, kun saa katsella tätä kaikkea sälää.

Meksikossa oli viime vuonna tiskin takana Jeesus joulutähtineen, tänä vuonna en löytänyt. 

Tytöille tequilaa, mulle Coronaa.

Yritin saada videolle näiden ihmisten tanssia, sillä oli niin upeaa nähdä kun kaiken ikäiset vatkasivat menemään sellaisia rytmejä, joihin en ikinä pystyisi itse. Mulle ihan vaan valssi riittää ja foxia menen lähinnä isin kanssa, ku jotenkin se ei muiden kanssa tahdo onnistua. On nää vaan taitavia! 

Thaimaa

Thaikkulaan oli unohtunut jonkun suomikaveri. 

Thaikkulan hedelmätaidetta

Kreikassa maistoin ekaa kertaa Mythosta, oli aika raikasta olueksi. Ouzon jätin tytöille. 

Aussit myi kenguruevästä, passattiin. 

Brasilian rillillä oli aivan ihana matami komentamassa rillipoikia!

Kuuban aivan ihanat lamput!

Muijille mojitot. Oli hirvein ikinä juomani mojito. Halpa turistiviinakäsidesilasol
 puski läpi kaiken muun ja kupposet jäi aika pitkälti juomatta.

Nokka kohti kotia, mut nää oli vielä pakko saada. Huvipuistokin oli jo
 mennyt kiinni ja maailmanpyörä näytti aavemaiselta ilman valoja. 

Niin siis ''nää'' eli buñuelos, pienet munkit. Otin tomusokerilla tällä kertaa,
 kun suklaat ja nutella tuntui pikkusen liian raskailta tossa kohtaa. 

Kaiken kaikkiaan oli aivan sairaan kiva ilta! Takaisin päin feria-aluetta tallustaessa oli pakko vielä pysähtyä rokkaamaan Jenkkeihin. Se oli tämän vuoden paras caseta. Siellä oli tilaa (lue: happea), hyvä bändi, rokettirollia, sai tanssia ja vessoihin ei ollut mikään aivan järkyttävä jono. 

Pohjat veti Suomi, valitettavasti. Suomen juhlavuosi, josta maailmalla paljon toitotetaan, ei näkynyt mitenkään casetassa. Sauna oli kylmä. Teemana oli jää ja sitä oli imitoitu erittäin kömpelösti mm. elmukelmulla. Baari oli sinänsä hieno ja juomien esillepanoon oli käytetty kaksi ajatusta, mutta etenkin odottamani suomidisko oli täysi fiasko. Odotin kuulevani sitä samaa diskomusaa, joka tällä hetkellä soi suomen yökerhoissa. Juuei. Siellä soi reggaeton, kuten kaikissa muissakin tämän kylän juottoloissa. Olin suorastaan tyrmistynyt!! Olin niin odottanut pääseväni suomalaiseen yökerhoon joraamaan ja inhoan yli kaiken reggeatonia, joten pettymys oli vielä suurempi kuin osasin edes kuvitella. Toisaalta, se oli niin suomea. Luovutaan kaikesta omasta, jotta saadaan tupa täyteen ja tässä tapauksessa viinaa myytyä. Ei olisi ihan kamala työ ollut avata Spotifystä Suomen top 50 lista ja mennä sillä sekä Frederikin ja muiden kultaisilla hiteillä yöhön. Jätän tämän diskoavautumisen lyhyeksi, sillä en pääse muuten ikinä nukkumaan. Baarimikko, tai tässä tapauksessa Maija, oli myös hyvin suomalainen. Ei hymyä, töykeän kankea käytös ja kyllästyneet huokailut. Hänen ''asiakaspalvelutaitonsa'' ei edes haitannut, koska sitä oli jopa vähän jo ikävä! 


Loppuun kuva minusta ja ystävästäni. Ihan täyspäisiä ollaan molemmat ja kuvakollaasin alempi kuva (Belgian casetasta) ei liity millään tapaa meidän terveydentilaan.