lauantai 26. elokuuta 2017

Asioilla on aina tapana järjestyä

Se on miehen motto. Olen jo kauan ihaillut hänen tapaansa luottaa siihen, että asiat järjestyy kyllä. Itse olen enemmän sellainen, että teen kaiken voitavan ja etsin aktiivisesti uusia tapoja ratkaista ongelman, kunnes jonkin ajan kuluttua kyllästyn ja hermostun. Esimerkkinä asunnon metsästys. 

Kenellekään ei liene jääneen epäselväksi, että nykyinen vuokra-asuntomme on homeessa. Makuuhuone on pahin ja kylppäristäkään ei kostea ilma kulje mihinkään. Paitsi sinne makuuhuoneeseen. Ikkunat on tiivistämättömät liukuovet, joten ne falskaa ulkoa tulevaa kosteutta sisälle. Lisäksi asumisemme alkutaipaleella sattui kaksi vesivahinkoa, joista toisen aiheutti naapuri ja toisen pyykkikone (siinä oli reikä pohjassa). Vuokranantajan ohje on alusta asti ollut a) kesä kuivaa ja b) tuulettakaa. Kesähän ei sinällään kuivaa yhtään mitään, sillä ilmankosteus saattaa nousta jopa 90%:in, kuten tässä taannoin nousikin monena päivänä. Eilenkin se oli vaivaiset 54%. Tuulettaminen ei siis myöskään auta kosteusongelmaan, ainoastaan hajuun. Olemme kysyneet häneltä useasti, josko hän maksaisi ilmalämpöpumpun asennuksen ja voisi sitten vaikka nostaa vuokraamme. Ei käy. Kesä kuivaa. 

Kaikista saamistani oireista huolimatta asumme edelleen tässä paskaloukossa, koska emme ole löytäneet sopivaa asuntoa. On turha vaihtaa sellaiseen, joka ei palvele tarpeitamme. Etsin aktiivisesti uutta kotia noin 10kk, jonka jälkeen totesin fak it ja keskityin muihin elämäni asioihin. Meni kuukausia, kunnes päätin uudelleen hyökätä asunto-ongelman kimppuun. Laitoin asuntokyselyä facebookiin, sain muutamia hyvin hämmentäviä yksityisviestejä ja jälleen nasevan muistutuksen siitä, että "ei tollasta asuntoa ole olemassakaan". Meidän kriteerithän oli ihan järjettömät:
- tyhjä asunto
- 2mh
- eläimet sallittu
- ilmastointi
- kuitunetti vedetty, itse hommataan
- järkevän matkan päässä kulkuyhteyksistä, ei keskustassa
- max 600€/kk
Kun otetaan huomioon se, että porissa asuimme juurikin 2mh tyhjässä (vasta itse remppaamassamme) asunnossa, johon sai ottaa elukat, jossa oli kunnon netti ja joka oli aivan keskustassa ja siitä pulitettiin 640€/kk, niin on se kyllä kumma, ettei täältä "halvasta" Espanjasta löydy asuntoa! Sain viestejä, jossa kerrottiin tuollaisen paketin kustantavan vähintään 700-800€/kk. Pääongelmana tuntui olevan löytää tyhjä asunto mihin hintaan tahansa ja sen jo tiesinkin. Silti vuokrahintojen järkyttävä nousu on ollut karua seurattavaa. 

Totesin jälleen itsekseni fak it. En jaksa stressata asuntoasiasta enää. Tässä ollaan jumissa niin kauan, kunnes löydän parempipalkkaisen työn. Atte tekee jo kellon ympäri töitä. Media-ala kun on vähän sellainen, ettei vapaa-aikaa turhan paljoa ole. Mutta kuinkas sitten kävikään! Sain viestin, jossa tarjottiin juuri etsimämme kaltaista asuntoa. Ainoa ongelma oli hinta, joka kiipesi yli budjetin. Hinnasta ei päästy sopuun haluamallani tavalla, joten kävimme kotona realistisen ja pitkän keskustelun mitä tehdään. Se on varma, että kaikkea ei voi saada. Kaikkea ei saatu, mutta melkein. Muutamme reippaan kuukauden päästä haluamaamme asuntoon. Niin vaan asiat taas järjestyi.

Toinen asia, josta mulle on tässä viimeisen vuoden aikana huomauteltu, on imuri. Olen etsinyt haluamani kaltaista facebookin kirppiksiltä, sillä siellä hinnat on järkeviä ja porukka liikkuu jatkuvasti, joten valikoima on aika iso. Perinteisillä kirppiksillä tuntuu tavaran laatu olevan ö-luokkaa ja hinnat niin lähellä uutta, että siinä kohtaa on järkevämpi ostaa se haluamansa tuote suoraan kaupasta. On ollut hauska seurata kuinka muita ihmisiä ärsyttää se, että tiedän mitä haluan, enkä suostu juurikaan laskemaan vaatimustasoani kodin hankitojen suhteen. Jälleen fak it -vaiheen jälkeen päätin, että kun aika on oikea, imuri vaan kävelee vastaan. Jännä, että näin tapahtui! Onnistuin saamaan meille vuoden vanhan Dysonin kuudella kympillä, kun sen normaalihinta pyörii 250€ tienoilla kaupasta kannettuna. Putsasin kaikki osat ja hyvin toimii! Jälleen kaikki järjestyi. 

Eräs ihminen suositteli minulle erästä työpaikkaa jo keväällä ja pureskeltuani asiaa, päätin laittaa hakemuksen. Olisin voinut jatkaa myös vanhassa työpaikassani, mutta uusi mahdollisuus jäi kutkuttamaan sen verran, että päätin yrittää, kun haku aukesi tässä loppukesästä. Oli jotenkin vapauttavaa käydä itsensä kanssa "mitä minä haluan elämältäni" keskustelua ja löytää ratkaisuja. Olen toisessa kohtaa kovin munaton ja uhraudun oman hyvinvointini kustannuksella, jotta joku muu saa jonkin asian helpommin tai eteen ei kehkeydy vaikeaa tilannetta, joten päätin tästä lähin pitää ensisijaisesti kiinni siitä mitä minä haluan elämältäni ja työltäni. Siitä ei kirkkaampaa kruunua saa, jos aina laittaa omat tarpeensa sivuun. Muut ihmiset ei osaa sellaista arvostaa, eikä kiitosta liiemmin kuulu. Sen olen niin monta kertaa huomannut vapaa-aikana, vapaaehtoistyössä, harrastuksissa ja työpaikoilla. Tämä poiki sen, että sain hakemani työpaikan. Työ alkaa maanantaina, saapa nähdä kuin ämmän käy! 

Vaikka on ärsyttävää, kun Atte aina hokee kaiken järjestyvän, niin pakko kai se on itsekin myöntää. Asioilla on aina tapana järjestyä. Tavalla tai toisella. 

KATTOKAA NY HYVÄT IHMISET!!