Asunto on ihana pieni nukkekoti, jossa meinaa mennä toisinaan hermo, mutta sitten taas muistaa kuinka nopeasti se on siivottu, kun neliöitä on vähän. Nyt on ilmastointi ja ikkunoita aukomalla saa jopa läpivedon, wuhuu! Olohuoneen ikkunassa on integroitu hyttysverkko, joten sitäkin voi pitää auki ilman, että Irmeli lähtee gekkojahtiin. Ainoa kaluste, jonka pyysimme vuokranantajaa jättämään on sänky. Hyvä sänky onkin, aivan uudenkarhea. Patjan toinen puoli on viileä kankainen ja toisella puolella on pörröinen villa. Ei tartte talvella palella, ihanaa! Vuokranantajamme oli mukava ja antoi meidän käyttää myös mustaa maalia seiniin. Kuulemma on oppinut elämässään, että naisten sisustussilmää ei sovi epäillä ja maalin päälle saa aina maalattua myöhemmin muuta. Viisas mies!
Muuttorumba alkoi tietenkin vanhan asunnon pakkaamisella ja täytyy myöntää, että aliarvioin meidän tavaramäärän. En ole finlandiasta muuton jälkeen haalinut oikein mitään tavaraa tai vaatetta, mutta silti iso ikeakassillinen käyttökelpoista vaatetta päätyi eteenpäin ja saamamme +/- 10 pahvilaatikkoa täyttyivät hätäseen. Lisäksi meillä oli käytössä kolme isoa matkalaukkuamme ja lisää niitä ikeakasseja. Mistä niitä kasseja aina kertyy niin pirusti, vaikken edes usein käy ikeassa?! Lisääntyykö ne kaapissa samaan tahtiin, ku mun vaatteet pienenee vai mitähä??
 |
| Siellä se ukkopahanen tekee töitä muuttorumban keskellä. |
Saimme töistä kaksi palkallista muuttovapaata (kiitos työehtosopimus) ja ensimmäisen niistä käytimme luonnollisesti virastoissa juoksemiseen. Täällä ei ole samanlaista väestötietojärjestelmää kuin finlandiassa, joten jokaiseen instanssiin sai tehdä vierailun erikseen. Vinkkivitonen muuttajille: Valitse (vuokra)asuntosi tarkkaan, jotta siitä ei tarvitse muuttaa KOSKAAN IKINÄ NEVÖ EVÖ. Ja jos kuitenkin muutat, laita päivästä numero uno muistiin mihin kaikkialle olet osoitteesi antanut. Helpottaa kummasti, kun tietää mihin ilmoitella uutta osoitetta. Virastokierroksen jälkeen menimme uudelle asunnolle tarkastamaan sen yhdessä vuokranantajan kanssa ja aloitimme rempan hakemalla tarvikkeet.
Remppaamiseen laskettiin menevän aikaa yksi päivä, oikeastaan noin kuusi tuntia. Tässä kohtaa olisi pitänyt taas muistaa kertoa aikataulu ja ehkä budjettikin kolmella, kuten eräässä tv-mainoksessa. Remppaa ollaan tehty miehen kanssa kyllä aiemminkin, mutta aina se on yhtä helvetin vääntämistä, kun tuo äijänperkeles ei kuuntele mitään. Yksi kesä saatiin kulumaan haalareissa hikoillen, kun tehtiin entiselle vuokranantajallemme asuntoja kuntoon porissa. Ihan ei siis noviiseja olla, vaikka nykyisen kämpän alkeellisista mokista niin voisi päätelläkin.
Edessä on siis jonkin verran siistiviä/korjaavia toimenpiteitä maalin suhteen. Esimerkiksi se, että sovimme asuntoon harmaat seinät. Saimme vuokranantajalta häneltä ylijääneet maalit ja sitä piti tietenkin hakea lisää. Tottakai se oli loppu ja otimme korvaavan tilalle. Ainoa vaan, että tämä korvaava harmaa maali oli alushousunsinistä. Aikaa/kyytiä sen vaihtamiselle ei tietenkään ollut, sillä maalasimme yöllä. Musta maali oli onneksi mustaa. Paitsi, että se oli oikeasti ruskeaa. Pari ärräpäätä saattoi lennähtää, kun vetäsin ensimmäiset sutasut seinään. Onneksi siinä kohtaa kello oli päivä ja kyyti oli mahdollinen maalikauppaan. Tosiaan edellisenä päivänä myyjä ihmetteli miksi haluamme mustaa seinämaalia ja varmisti asian moneen kertaan ja näytti vielä montaa eri värikarttaakin, että ihanko todella musta maali on nyt ostoslistalla? NEGRO NEGRO, anna nyt sitä maalia!! Päätä pudistellen hän kipsutti tiskille ja teki meille ''mustan'' maalin. Näytti vielä valmista seosta tiskillä raottamalla purkin kantta hiukan ja me puusilmät hymyiltiin, nyökättiin ja kiitettiin. Seuraavana päivänä vastaanotto maalikaupassa olikin mielenkiitoinen. Kuulemani mukaan kävivät lyhyen keskustelun mustan ja ruskean erosta ja siltikään myyjä ei ymmärtänyt, että mustaa halutaan. Tiskille tuli vanhempi maalisetä, joka puhui nuoremmalle maalin myyneelle myyjälle paljon, nopeasti, painokkaasti ja hyvin kuuluvasti. Sen jälkeen tiskille tupsahti purkki mustaa maalia ja pahoittelut. Kaikki hyvin, takaisin maalaamaan. Nyt maali todella oli mustaa ja seinät saatiin kuntoon.
 |
| Oli tarkoitus maalata seinässä möllöttävä ''taideteos'' piiloon. Lopulta saatiin seinästä musta. |
Rempaatouhuissa huhkimme lopulta siis vaivaiset 13h ja pääsimme vanhalle asunnolle nukkumaan klo 04. Seuraavana aamuna oli noustava 8 pintaan, jotta ehdimme ikeaan hakemaan ruoanlaittovehkeitä ja muutamia pakollisia kalusteita ennen muuttoauton saapumista. Koska olen niin hemmetin kätevä emäntä ja kuvittelen meidän omaavan supervoimia, olin järjestänyt muuttoauton hakemaan meidät ikealta, seuraavana etappina vanha asunto, josta loput tavarat nakattaisiin kyytiin ja siitä sitten sujuvasti jatkaen uudelle asunnolle. Homma toimi paremmin kuin hyvin ja ne kuvittelemani supervoimatkin löytyivät väsymyksestä huolimatta. Kuski oli ajoissa (hän oli britti), roudaus oli rivakkaa ja mitään tärkeää ei mennyt rikki.
 |
| Haettiin välttämättömimmät kalut ensin. Kuvassa oleva mies ei ole välttämätön kalu, kuitenkin mietit. |
Ystävämme Herra Koo oli auttanut meitä koko muuton ajan kaikilla mahdollisilla tavoilla, mitä vain toivoa voi ja uudelle asunnolle seuraksemme liittyi hänen vaimonsa. He kasasivat kalusteita hiki hatussa, kun me purimme laatikoita. Kun päivä oli pulkassa, sovimme siivoustreffit vanhalle asunnolle seuraavaksi päiväksi. Täytyy kyllä sanoa, että Koon vaimo on ehkä maailman nopein ja parhain rätinheiluttaja ja ilman heidän apuaan muutosta ei olisi tullut mitään. Asunto oli aivan putsplank ja tuoksui todella hyvältä, kun urakka oli valmis. Kyllä ammattilainen on aina ammattilainen!
Uudella asunnolla kommellukset jatkui, kun alettiin kiinnittämään asioita seiniin. Tai siis seinään. Yhteen seinään. Toistaiseksi hermo ei ole kestänyt enempää, vaikka vielä tarttisi ainakin naulakko ja peili saada sijoilleen. Tauluja tulee varmaan joskus tulevaisuudessa ja ne vedän vaikka liimalla seinään, ettei tartte porakonetta käyttää!
Niin tosiaan, olin suunnitellut tv-tasokaappikalustehässäkän tv:n alle ihanan ilmavasti, jotta sen alta voi imuroida ja muodin mukaan tämä hirvitys kiinnitettäisiin siis seinään. Ei jalkoja, suoraan seinään. Espanjalaiseen kivisenään, joka on oikeasti pahvia. Ja tv myös! Mies poraili reikiä ja sovitteli proppuja tv:lle ja meno alkoi olla sen verran kiihkeää, että päätin väistyä makkariin purkamaan lisää tavaroita. Siellä sitten huomasin, että hän oli päättänyt taulujen paikat. Pora oli nimittäin solahtanut läpi olohuoneen puolelta. Nooo, mitä pienistä! Kun tv saatiin pysymään suht luotettavasti seinässä oli kaappien vuoro. Ehhehe, niistä en edes aloita. Sen sanon, että niitä väännettiin seinään aika ja ikuisuus ja siinä ne nyt nököttävät. Ihan hyvältä näyttävät ja ikinä koskaan en niitä irti ota.
 |
| Sentti tiiltä, sentti kipsilevyä ja maali. JOO NÄKÖJÄÄN ON KANTAVA SEINÄ! Tarinan opetus, älä koskaan luota toisen sanaan. |
Vuokra-asunnoissa on aina omat kommelluksensa ja puutteensa, mutta tämän kohdalla on kyllä ollut extrasti hauskaa. Vielä pitää hommata putkimies korjaamaan kaikki asunnon hanat ja joku yleismies Jantunen korjaamaan makkarin metallikaihtimet. Suihkuakin pitäisi vähän fiksailla, kun tykkää vesi valua suihkutilkun väärälle puolelle. Ollaan miehen kanssa naurettu, että tämä kerrostaloasuminen on vaivoineen ja kuluineen hyvin samanlaista kuin omakotitaloasuminen. Kaikkine pikkuvikoineen ja alushousunsinisine seinineen tämä nukkekoti on silti oikein mainio.
 |
| Pikku hiljaa aletaan rakentamaan tästä kotikoloa. |
HAHA! Eikä siinä vielä kaikki!
Soitin entisen asuntomme välittäneelle henkilölle ja kyselin takuuvuokramme perään. Se nyt on ollut alusta asti tiedossa, että sitä rahaa tulemme tuskin koskaan enää näkemään, mutta koska asunto oli jopa paremmassa kunnossa kuin silloin kun saimme sen, ajattelin olla toiveikas. Hän kertoi, että omistajalla on 30 päivää aikaa palauttaa takuuvuokra ja mainitsi, että omistaja on ottamassa asuntoon siivousfirman, sillä siellä haisee koira. Kerroin hyvin ystävällisesti, että ei todellakaan haise, koska siihen on otettu ammattilainen siivoamaan kaikki huonekaluja myöden ja me emme todellakaan maksa tuplasiivousta. Vuokranantaja on siis espanjalainen ja asuu itse Madridissa, joten hän tuskin on edes käynyt asunnossa ja olettaa meidän olevan samanlaisia sikapossuja kuin no, eräät. Mies oli luovuttamassa asuntoa ja sanoi, että välittäjäkin oli kovasti kehunut kuinka ihana on suomalaisten kanssa tehdä asuntohommia, kun kaikki on aina lähtiessä laitettu ja siivottu viimeisen päälle. Niinkuin olikin. Nyt jännityksellä odotetaan ''kuin ämmän käy'', kuten mulla on tapana sanoa.
