On tämä blogin päivittäminen hivenen haasteellista, kun oma kone on sanonut sopimuksen irti ja Blogger ei toimi mobiilissa juurikaan. Pääsin lainakoneelle kirjailemaan asioita ylös ja nyt on kuviakin tyrkyllä. Jos tulee ähky, saa jatkaa seuraavalla kerralla.
Elokuun puolivälissä pakkasin kimpsuni ja kampsuni vanhalta työmaalta. Vuorossa oli viikko lomaa ja nokka kohti uusia haasteita.
Sain äidin ja siskon vierailulle viikoksi. Käytännössä nämä tipuset makasivat rannalla päivät ja iltaisin treffattiin ruoan ja muun äärellä. Itse en vieläkään ole rantaihmisiä, joten tämä järjestely sopi minullekin oikein mukavasti. Lomaviikon päätteeksi juhlimme synttäreitäni. Alla oleva giffi (?) on kylläkin heidän tulomatkalta, vaikka naamoista saattaisi päätellä toisin. Pimeetä porukkaa! hästääg sukuonpahin (Putouksen Trump-imitaatioäänellä).
Kyllä pitää vähän murhanhimoa olla crazy-ilmeessä!
Ihan ollaan molemmat varattuja naisia, kuinka niin?
Äidin suomijuoma ja fiini lasi
Siellä me joikataan. Minäkin, joka pelkään laulaa muiden kuullen.
Visiteerattiin eläinystäviä Bioparkissa. Nämä Arctictis Binturong -krapulaeläimet on mun lemppareita. Niitä ei koskaan ressaa mikään. Nyt näkösällä lötkötteli vain yksi.
Ihanat ystävät lainasi heidän pihaa synttäreihini. Niin kauniisti lauloivatkin ja mä vaan kuolasin voileipäkakkua. Sain oikein maistuvia lahjuksia myös. Ihanat ystävät!
Iso ja piäni sisko Kuva: Janek Tiainen
Viikko livahti nopeasti ja pian olikin aika palata töihin. Nykyinen työnantaja tarjoaa kaikenlaista viriketoimintaa vapaa-ajalla ja ensimmäisen maistiaisen sain jo päivää ennen työsuhteen alkua. Kysyin varovasti Facebookissa, josko sopisi lähteä risteilylle mukaan. Ja sopihan se. Voi juutina, kun oli mukava reissu! Vaikka aamu alkoi sateisena ja porukkaa tuli lopulta vain murto-osa ilmottautuneista, niin lähdimme silti keikkuvaan kyytiin Fuengirolan satamasta kohti Benalmádenan satamaa. Matka kesti noin tunnin, maisemat oli mahtavat ja seura mukavaa. En muistanutkaan kuinka kivaa merellä on. Benkussa viihdyimme muutaman tunnin, jonka aikana kävimme Icebarissa drinksuilla ja Wok Directossa syömässä. Mukavan stressitön tapa aloittaa uudet kuviot.
Paattimatkalla
Jääbaari, jossa -18C, yritti olla viileä!
Baariin kustansi 10e sisään ja sillä sai sisäänpääsyn lisäksi kaksi drinkkipolettia. Otin sex on the icen ja ulkoterassilla lämpöisessä vielä lempparini eli mojiton.
Baarissa sai valita haluaako drinksunsa tavalliseen vai jäästä tehtyyn lasiin. Jäästä tehtyyn tietty! Se oli kuin pieni jäälyhty, niin kaunis. Baarin seinät oli kasattu jääharkoista iglutyyliin ja seuraa piti jääkarhu sekä pingviini. Muovisia, mut menossa mukana.
Kaapumuija
On tässä ilimoja pijelly. Yöt alkaa olla kylmiä (alle 20C), mutta päivisin aurinko jaksaa lämmittää vielä tuonne 30C tuntumaan. Ihanaa, kun viilenee illaksi ja saa taas happea. Mä taidan olla enemmän viileän muija. Tuolta jääbaaristakin lähdin viimisenä. Jos olis ollut pipo ja hanskat mukana, niin olisin siellä varmaan vieläkin.
Viime viikko oli mahtava. Pääsin pitkän koulutusjakson jälkeen puhelimeen asiakkaiden kanssa. Oli mukava huomata, että kyllä minä osaan, vaikka jännittihän se silti. Tässä työssä pitää oikeasti tietää asioita, kun edellisessä työssä vaihde/aspamuijana sai delegoida paljon enemmän. Tämä on aika haastavaa vielä, mutta silti palkitsevaa jo nyt.
Viikko oli muullakin tapaa oikein maistuva. Sain nimittäin ex-työkaveriltani suomipostia. Hän oli niin ihana, kun huomasi minun kuolaavan hänen instassaan Fazerin Miami-suklaata, että lähetti minulle kaksi levyä ja kortin. Aivan uskomattoman ajattelevaista! Suklaa oli kuin Fazerina ja lapsuudesta tuttu suussa kupliva ''sihi-karkkijauhe'', jota sai niiden yksien tikkarien mukana, olisi fuusioitunut. Jännä ja makoisa. Jatkoon!
(Typerä pilvipalvelu ei päivity, niin en saa kuvaa lisättyä. Tulee myöhemmin.)
Loppuviikosta pääsin ihka ekaa kertaa koiranäyttelyyn. Oikein ulkomaille asti! Kyseessä oli The Rock Show eli 46th Gibraltar International Dog Show 2017, jonka järjesti Gibraltar Kennel Club. Koiria oli joka sorttia, mutta sakemanneja vain kolme ja niistäkin näin vain yhden. Sen, joka pääsi ryhmäkilpailuun asti, mutta tippui siinä kohtaa. Nätti koira se oli, muttei tietenkään niin nätti kuin meidän Kaamos-neiti. Uusi tuttavuuteni, jonka matkassa pääsin kokemaan tämän silmiä kostuttavan söpöyden, sai koirastaan kansainvälisen muotovalion. Se on aikas kova juttu noissa touhuissa. Minua hämmensi monesti päivän aikana oma reaktioni. Olin jatkuvasti hämmentynyt ja liikuttunut ja ylpeä niistä kaikista koirista ja heidän omistajistaan. Koirat oli laitettu niin viimisen päälle komeiksi ja omistajilta löytyy taitoa saada koira olemaan fiksusti ja nättinä. Meillä onnistuu vain toi jälkimmäinen. Tai no, kyllä Kaamos ihan fiksustikin osaa olla, mutta ei siitä näyttelykoiraa saa.
Sisäkehät
Aten lempparirotu, paskantaimenkoiran lisäksi tietty.
Tämä komea nöffi voitti oman ryhmäkilpailunsa, vähän teki mieli mennä paijaamaan. Aika paljonkin.
Bonuksena kaikelle tälle mahtavuudelle, sain tietää, että serkkupoikani Henri on menestynyt oikein mallikkaasti kartingissa. Hän on X30 Challenge Finlandin vuoden 2017 Suomen mestari! Kuun vaihduttua hän suuntaa Ranskaan MM-kisohin. Aivan sairaan mahtavaa, olen niin ylpeä hänestä! Kun oltiin pieniä ja ajettiin yhdessä, pidin paalupaikkaa radalla, mutta loppusuoran kohdalla hän paineli aina ohi. Mulla taisi olla silloin enemmän taitoa ja hänellä vauhtia. Nyt on taito ja vauhti kohdanneet ja ei voi muuta, kuin toivottaa onnea MM-kisoihin. HYVÄ HENTTU!
X30 Challenge Finland Suomenmestari ja ylpeät isovanhemmat. Kuvakaappaus X30 Challengen videosta.
