Eka joulu kotona

Tänä jouluna päätettiin olla kotona. Isi oli lupautunut tulemaan meille ja saatiin ihana ystäväkin meille jouluilemaan. 

Sain kuusenkin sullottua tähän nukkekotiin.
Lahjoina Kaamoksen lelut, niitä on hyvä vahtia!

Joululahjoista paras eli isi oli noin tunnin myöhässä, sillä joku sai heti alkuunsa sairaskohtauksen koneessa ja siellä piti tehdä kevätjuhlaliikkeitä, että sairastunut saatiin ambulanssiin. Onneksi kone ei ollut vielä ehtinyt lähteä Suomesta. Aamuyöllä silmät sikkurassa odotin kuin pieni lapsi joulupukkia ja sitten hän saapui. Minun ihana isini. 

ISIIIIII!!!

Isi toi mukanaan mitäs muutakaan kuin ruokaa. Ja kaikki ne vaatteet, mitkä ei mahtuneet mun mukana muutamaa viikkoa aiemmin, kun palasin ekalta talvilomalta Suomesta, koska toin silloinkin ruokaa. Tällä kertaa isin laukuista löytyi ruisleipää, neljää eri sorttia joululimppua, laatikollinen pippurijuustonappeja ja toinen valkosipulijuustonappeja, täysi kiekko Aura-juustoa, isot pöntöt aromisuolaa, pippurisekoitusta ja grillimaustetta, pari pulloa suklaaglögiä, mamman lähettämiä pikkuleipiä, Ranch-pähkinöitä, Ranch-dippiä, monta levyä ja laatikkoa suklaata. Kaiken tämän yltäkylläisyyden lisäksi minä sain aidot Aino-tossut!

Ystävä toi joulupöytään vielä lisää juustoja ja keksejä, joulupipareita, torttuja ja glögikakun. Aten työmaalta saatiin myös syötävää joululahjaksi. Atte oli tilannut laatikot ja kinkun, koska meillä ei ole uunia. Sienisalaatin, sinapin ja pekonilihapullat taikoi itse sekä savusti lohta. 

Atte ei halunnut kuvaan, koska hänellä oli ruma tukka (haha).
Itse sain kivan allergisen reaktion tummasta kulmaväristä alanaamaan. 

Turronit ja suomikeksit sulassa sovussa

Meillä kävi ihan pieni väärinymmärrys kalan suhteen. Atte sanoi mielestäni, että tuo kaksi kalaa eli neljä filettä, että riittää. Kun olin isin kanssa kalaostoksilla ja kalatiskin täti toi nääääin ison lohen ja kysyi, että ihanko totta koko kala, niin aloin epäilemään. En sitten alkanut tarkistamaan asiaa sen kummemmin. Täti valmisteli kalaa hyvän puolen tuntia ja siinä samalla varmisteli moneen kertaan, että ihan tottako aion nyt varmasti ottaa sen koko kalan. Se kala oli siis oikeasti todella suuri. Painoa oli 5,5kg ja siinä painossa oli ainoastaan ne kaksi filettä, jotka kalasta jäi perkuun jälkeen jäljelle. Että ei ole kalavale tämä. Onneksi hoksasin pyytää ne kaksi filettä vielä kahteen osaan, kun tajusin, etteivät niin suuret palat mahdu millään savustimeen. Kotona oli vastassa hyvin hämmentynyt mies. Kuulemma oli antanut ohjeeksi tuoda kaksi filettä. No, tänä jouluna syödään sitten vähän enemmän kalaa...

Kala oli kyllä todella hyvää, kuten kaikki muutkin jouluruoat. Yleensä en ole ollut kovin jouluruokapositiivinen, mutta nyt kaikki maistui tosi hyvin. Ehkä olen tulossa vanhaksi. Tai sitten en, koska skippasin jälleen sinapin, auran ja sienisalaatin. Kinkkuakin laitoin vasta välipäivinä leivälle. Ruokaa oli niin paljon, että sitä laitettiin ystävälle mukaan ja sen lisäksi hän tuli vielä seuraavanakin päivänä meille syömään ja loput ahkeroimme kolmistaan sen mitä pystyimme. Laatikoita oli liikaa ja niitä joutui laittamaan pois, koska pakastin oli jo täynnä leipää. Mietittiin, että jos ensi jouluksi hommattaisiin pieni arkkupakastin. Sinne saisi kivasti ruisleivät ja käärmeen ruoat rinnakkain ja tietty kaikki kausiruoat. Ja voisi kerran kuussa ostaa satsin lihaa ja kalaa ja ottaa aina pakkasesta. Voisi ruokakulut pudota, kun ei tarttisi käydä niin usein kaupassa. Toki sähkölasku kasvaisi, mutta olishan semmonen pieni arkku kätevä. Meillä oli semmoinen Suomessa, kun elukoitakin oli ''vähän'' eri volyymilla. 

Sovittiin jo hyvissä ajoin, että mitään lahjoja ei sitten hommata vaan nautitaan toistemme seurasta ja hyvästä ruoasta. Jepjep. Pojat oli hankkineet meille vaimoille mätsäävät haalarit. Aivan sairaan rumat vaaleanpunaiset, joissa on kultaglitteriä. Olen nyt hengannut tässä haalarissa joka päivä jouluaatosta asti. Jopa käyttänyt Kaamoksen iltapissalla tämä päällä. Ihanan lämpöinen ja rento haalari, kyllä ne poikaset vaan tietää. Ystävä hihkui innostuksesta avattuaan paketin ja minä vaan nauroin miten maailmaan voidaan tehdä mitään näin järkyttävää. Ennen kuin joku järkyttyy, niin mun reaktio oli ihan puhdas porilainen kohteliaisuus. 

Ihan itse rakkaudella paketoitu, veikkaan.

Glitteri ei pääse oikeuksiin tässä kuvassa, mutta sitä on kuulkaa ihan päästä varpaisiin!

Vaikka ystäväni väittääkin, ettei hän edelleenkään osaa poria eikä tajua porilaisten juttuja ja tapoja, niin kyllä hänelle on jotain tainnut korvien väliin tarttua. Sain nimittäin kirjan lahjaksi. Parhaan kirjan, mitä aito porilainen voisi edes toivoa. Hänelle annoin fuck you-kissasukat ja avaimenperän sekä polkupyöräänsä pinnaheijastimet ja kenkiinsä valonauhat. Tämä kissahomma on meillä semmoinen läppä. Heijastimet ja kengännauhat ihan sen takia, että hänellä olisi turvallinen polkaista Espanjan ympäri ensi keväänä. Heitä voit seurata Facebookin lisäksi myös Instagramissa: taina_ja_laura_espanjan_ympari Pohdittiin siinä yhdessä mitä hieronta-asiakkaat mahtaa tykätä muijan uusista sukista. Atte sai lippiksen, käärmepinssin ja ruuvimeisseliavaimenperän sekä savukiekkoja kuvauksiin. 

Kirja on kooste antimotivaatiolauseista. Kyllä ystävä tuntee minut hyvin.

Kuten huomaa, mä olen todella huono lahjojen kanssa. Yleensä surffailen netissä ja jos eteen kävelee jotain sellaista mikä saa huudahtamaan sisäisesti toi on ihan ''sen'' näköinen, täppään sivun kirjanmerkkeihin. On sitten suhteellisen helppo myöhemmin vaan tilata kamaa tai palveluja lahjaksi. Mä en koskaan löydä mitään sopivaa just silloin kun pitäisi. Tykkään, että lahja on persoonallinen tai siihen liittyy edes jokin ajatus lahjan saajasta. En minäkään silti täydellinen ole. Välillä tulee lähdettyä jonkun paremman viinipullon ja suklaarasian kanssa lahjomaan. 

Joulu oli kertakaikkisen rentouttava ja ruokaisa, vaa'alla en ole uskaltanut käydä. Eikös sitä sanota, että sillä ei ole mitään väliä mitä syöt joulun ja uudenvuoden välissä. Nyt täytyisi sitten uudenvuoden ja joulun väli pysyä jonkun näköisessä ruodussa. Kääks!

Reissu puutarhakauppaan

Kuten minut tuntevat tietää, en ole mikään viherpeukalo, enkä ole koskaan nauttinut puutarhamyymäläreissuista. Koska tuo komeampi puoliskoni hääräilee terraarioiden kanssa, tulee sitä itsekin välillä lähdettyä hänen mukanaan kasvien metsästykselle. Tällä kertaa meillä oli auto vuokralla isiä varten ja saatiin se paria päivää ennen isin tuloa, joten suunnattiin Viveros Guzmániin. Atte kertoi mulle jo matkalla, että paikka on suuri ja siellä on ihan kaikkea. Ajattelin, että joopajoo... Kyllä olin väärässä. 

Parkkipaikalla oli järjettömän kokoisia bonsaipuita isoissa ruukuissa ja myymälä ei ollut mikään kauppa. Se oli ihan järjetön halli. Käytiin juuri ennen joulua ja siellä oli omat osastonsa joulujutuille. Oli kaikkea meikäläisen mittaisista pehmoisista jääkarhuista joulunamuihin. Kuusia oli aitoina sekä montaa sorttia ja korkeutta tekoversioina. Kokoluokka oli 10cm purkkikuusista monta metriä korkeisiin ''kauppakeskuskuusiin''. Oli poroja, kelkkoja, palloja ja muuta sälää. Järjettömän kokoinen seimi ja sataa sorttia seimitarpeita. Kasvipuolella oli jos jonkun korkuista ja näköistä joulutahteä. Oli patsaita, ruukkuja, kaiken maailman kasveja, lahjapuoti, joulupuoti ja kahvila. Ihan käsittämätön paikka. Installaatiot oli niin suuria, ettei niistä tahtonut saada millään kuvaa. 

Oli hauska nähdä, miten Aten silmissä kiilsi, kun siellä oli monta sorttia bromelioita, sammalta ja kaarnoja. Piti jossain kohtaa ihan sanoa hänelle, että alkaisko jo riittelemään. Kyllähän sen toisaalta ymmärtää, että kun pääsee tonne kauas kenturalle missä valikoimaa on todella paljon, meinaa touhu lähteä lapasesta. Itsekin olin ihan fiiliksissä. Lähinnä niiden kaikkien hienojen installaatioiden takia, mutta kyllä ne kasvitkin kauniita oli. 

Tässä vähän kuvamuisteloita ja pari videota. Kuvat ei kyllä tee oikeutta tuolle paikalle, kannattaa käydä ihan omin silmin katsomassa. 

Sinne oli rakennettu tällainen oma joulupuisto.
Kaikki tuotteet oli myytävänä.

Tämä myös samasta joulupuistosta

Heti kassojen jälkeen ennen tuota joulupuistoa oli tällainen
järjettömän kokoinen seinäinstallaatio. Mä olisin voinut ratsastaa tolla porolla!

Kaikkia ihania namusia, pähkinöitä, turroneja, metrilakua, hattaraa...

Näille suurta ilmankosteutta vaativille kasveille oli ihan oma osastonsa,
jossa piti muistaa laittaa ovet kiinni mennen tullen.
Lihansyöjäkasvien valikoima oli huikea. 

Tää bromeliamuija oli mun lemppari. Vähänkö olis siistiä saada joskus niin iso
sammakkoterraario, että sinne vois rakentaa tommosen! Ei saa kertoa Atelle!!

Meidän kasvihamsterin aarteet

Kookospalmuja

Ja sitten tämä järjetön joulumaa!
Hallin kattoon oli viritetty jouluvalot tähtitaivaaksi,
puotiin rakennettu mökki pihoineen ja ja ja

Mökin toinen puoli

Lokerot oli täynnä kaikkia hempeitä ja satumaisia koristeita

Puodin jouluseimi, jossa oli liikkuvaa ja liikkumatonta osaa ja palaa.
Keskellä suuri elävä bonsai!

Ruukkupuolelta tullessa oli tällainen suuri viherseinä, joka käsitti vielä
kulkuväylän päällä olevat vihreät. Joulu oli somistettu tännekkin osaa hallia. 

Ai niin! Kaiken ton upeuden lisäksi heillä oli myynnissä luomuna sitruunoita ja appelsiineja omasta puutarhasta. Kuin siistiä!

Eka talviloma Suomessa

Tuli koettua eka ja vika Suomitalviloma samalla reissulla. Ei semmosta pimeyttä ja räpiskää kestä kyllä millään. Kaksi viikkoa olin retkellä. Perinteiseen malliin viikon porissa ja viikon Hängäässissä. 

Olin ottanut aamulennon, kun olen tämmöinen aamuvirkku. Suorastaan nautin, kun saan herätä kolmelta aamuyöllä hammaspesulle. Ensimmäinen etappi Suomeen päästyäni oli Inkoo. Siellä ihana ystäväni perheensä ja koiransa kanssa odotti. Oli samaan aikaan tosi outoa ja ihanaa nähdä heidät. Tutustuttiin ja ystävystyttiin nimittäin Espanjassa. Niin ne hyvät ystävät vaan pysyy, vaikka maa vaihtuisi. 

Heillä sain borssikeittoa, tuoreita karjalanpiirakoita ja pääsin saunaan. Siellä oli lunta ja pimeetä ja takkatuli ja ja ja. En edes muista enää kaikkea, mutta ihanaa oli! Hänen poikansa oli todennut oravasta, että ompas tuolla rotalla iso häntä ja se on varmasti sen takia, kun täällä on niin kylmä. Ei ollut poika nähnyt oravaa ennen. 

Sadunomainen Inkoo, ah!

Inkoosta siirryin seuraavana aamuna poriin äidin luo yhdeksi yöksi. Katteltiin vanhoja valokuvia ja naurettiin. Rakas äitini. 

ÄITIIIII!

Voispa possujunassa olla joka päivä!

Tapasin ystäväpariskunnan, sain salmiakkijäätelöä, pääsin kävelemään pitkospuille, sain nukkua koirien kanssa, kävin leikkimaassa ja tapasin lähes kaikki äidin puolen tädit ja enot piiitkästä aikaa, kun juhlittiin äidin synttäreitä.

Leo's leikkimaa

Enäjärven ihanat lenkkimaastot

Suomen mustuus (onko mustuus sana?) sai otteen ja värjäsin hiukseni tummiksi. Mustaa en voinut laittaa, kun se joskus vuosia sitten yritti kehitellä allergianpoikasta, joten oli tyytyminen tumman ruskeaan. Ihan hyvät niistä tuli. Nyt on taas semmonen olo, että on oma itsensä. 

Tein itse ja säästin

Naama maalattuna teinin huoneessa piilossa sukulaisia, eiku...

Ne synttärit oli oikein makoisat juhlat, mutta jatkot jäi mun osalta pikkuisen lyhyeksi. Kengät päätti sanoa sopparin irti. Yleensä olen ''järkevä aikuinen'' ja laitan talvella talvikengät jalkaan, vaikka lähtisin baariin. Nyt ajattelin lähteä luistelemaan pelkissä korkkareissa, koska en kuitenkaan olisi juuri mitään aikoja pihalla. 

Ikiteini äitini 60v

Kävin Amarillossa moikkaamassa vanhoja työkavereita ja sieltä kävelimme Baarikaappiin. Jo Rillossa kengät tuntui jotenkin hassuilta. Työkaverit ei viihtyneet kovin kauaa Kaapissa ja lähtivät edeltä Peekoohon. Kun lähdin itsekin suunnistamaan kauan himoitsemaani tanssiravintolaan, alkoi kengät tuntua ihan oikeasti hassuilta. Mulla oli pitkä mekko. Tai siis on edelleen, ei sille mitään käynyt. Kengille kävi. Liimaukset petti ja kengät käytännössä räjähti paloiksi. 

Näitä ei kyllä voi enää pelastaa...

Sain sitten ystäviltä netin jaon kautta ja sain meidän kuskin hakemaan mut takaisin siskon luo, jossa yövyin juhlayön. Että ihan kokonaisen tunnin olin porin yössä. Kyllä otti aivoon!! Olin kesästä asti odottanut, että pääsen Kinoon bailaamaan ja tuntemaan itseni vanhaksi. Koko Kinoa ei enää ollut. Tilalla oli joku toinen ämmällä alkava yökerho. Olin myös odottanut, että pääsen tanssimaan vakioita Peekoohon, mutta ei. Kengät totesi, että sopii toivoa, mut me ei ainakaan tulla. Kenkien puolustukseksi täytyy sanoa, että olihan ne liki 10v vanhat poposet ja nähneet jos jonkin näköistä sadetta, paistetta ja kosteutta. Ja olihan meidän teinien kanssa hauska istua puhumassa henkeviä koko loppuyö. Että ei kyllä ollut yhtään paskempi ilta, vaikka tanssitoiveeni ei toteutunutkaan. 

--

Hängäässissä lähinnä nukuin ja kuuntelin hiljaisuutta. Miten maalla voi olla niin hiljaista ja rauhallista, ahh... 

Pimeetä, hiljaista ja rauhallista.

Ja sama kuva salamalla

Ehdin siinä jossain loppumattomien päiväunien ja yöunien välissä nukkumaan yhden yön isovanhempieni luona. Oli ihana nähdä heitä pitkästä aikaa ja jutella. Kunpa ihmisen elämä olisi ikuinen. 

Tällä viitataan Horonkylään, ei henkilöön.

Aika kuluu siivillä, kuvassa minä ja isoäitini jouluna ysikytjotain

Kotimatkalla koukattiin vielä Aten isovanhempien kautta. Oli niin mukava nähdä heitäkin. Ja kävinpä katsomassa myös anoppilohikäärmettä ja Aten siskoa ja hänen pientä ipanaa. Muksu oli niin pieni, että olin ihan varma, että se on unohdettu kotiin ja turvakaukalossa on pelkkiä vaatteita. Ihana pieni sinappikone oli hän. 

Aten veljen kissa miettii varmaan samaa