--
Meidän uuden (nukke)kodin parveketta reunustaa ''kalteriaita''. Olen onnistunut tiputtelemaan pyykkipoikia alas naapurin markiisille jo jokusen, mutta kaiken huippu oli, kun Kaamos onnistui pudottamaan pantansa. Kaamos keksi työntää päänsä kalterien väliin, eikä saanutkaan sitä yhtä sulavasti pois. No, tietty se meni pieneen paniikkiin ja alkoi rynkyttää päätään pois. Yritin rauhotella ja saada käsiä väliin, että saisin siltä pannan pois, koska se tuntui olevan koko touhussa jarruna. Koira rimpuili sen verran, etten ehtinyt, kun jo kuului ääni. Siellä se panta köllötti, naapurin marikiisin päällä... Eipä se mitään, onneksi tiedän, että siinä asunnossa sentään asutaan. Näppärästi sitten alakertaan rimputtamaan ovikelloa. Kotona oltiin selkeästi, mutta ovelle ei tultu. Ehkä huomenna?
Koska Atte tekee töitä kotoa käsin, pyysin häntä käymään päiväsaikaan pannanhakureissulla. Sama juttu, ovea ei avattu. Yritti vielä kahtena eri kertana päivällä. Enpä silti ihmettele, ettei ovi auennut, kun kattoo ton ukon ulkonäköä. Töistä tullessani (siesta) kävin ovella, ei avattu. On se nyt kumma, kun ei voi avata yhtä perkeleen ovea! Kävin vielä myöhemmin uudestaan, koska ajattelin, että ehkä tuolle perheelle siesta on niin pyhä asia, etteivät avaa sen vuoksi. Tässä kohtaa mielessä kävi heippalappu. Hylkäsin idean, koska ajattelin sen olevan niin suomalaista, että vähän jopa hävetti. Kyselin sitten ystävältäni apua ja hän sanoi, että ehdottomasti heippalappu, jos eivät kerta avaa ovea. Hänen avustuksella sain kasaan ehkä hienoimman ja informatiivisimman heippalapun ikinä! Kiitos ihanalle ystävälle.
 |
| Kyllä oon sitte hyvä piirtämään! |
Eipä siinä muuta, kun suunnaksi naapuri ja lappu oveen. Jostain kumman syystä päätin vielä kerran soittaa ovikelloa. Tottakai naapuri avasi oven nyt. Minä siellä hoomoilasena sönkkäämässä ''Mi nombre es Jasmin y mi perra...ööh...'' Naapuri katsoi kysyvästi ja lykkäsin heippalapun hänelle. Luettuaan sen totesi ''Vale'' ja hymyili niin säälivän päätäsilittelevästi, että tunsin olevani ekaluokkalainen koulun joulujuhlassa. Panta saapui ja naapuri oli mukava, siis loppu hyvin kaikki hyvin!
Tästä eteenpäin pantaa ei kotona sisällä pidetä. Karkaamisen mahdollisuus on niin häviävän pieni, että ihan turha pitää pantaa kotona. Valosalla ulkoillessa sitten kaulaan ja pimeällä laitetaan vain valopanta.
Teetin pannan Casa Madeira -nahkaliikkeessä fuengirolassa, kun ihastuin malleihin heidän ikkunallaan. Hintaa pannalle tuli muistaakseni n. 25euroa. Ei paha, kun kyseessä on kuitenkin käsityö ja toimitusaikakin oli vain päivä. Kirjoittelin meidän molempien nimet ja puhelinnumerot pannan sisäpuolelle, jos joku sinne uskaltaa kurkata, kun toi on kumminkin aikamoinen tappaja, hahah.
 |
| Panta uutena viime keväänä. Nyttemmin nahka jo muovaantunut istuvammaksi. |
 |
| Liike löytyy aivan fugen keskustasta, bussiaseman kulmasta rantaan päin. |
