Perhosia, vatsassa

Kävimme tuossa taannoin naapurikylän perhospuistossa Mariposario de Benalmádenassa. Paikka oli aivan ihana ja siellä olisi voinut olla monta tuntia. Upeita kasveja ja montaa sorttia perhosia lentelemässä pitkin poikin. Puistossa asustaa perhosten lisäksi wallabi ja iguana, joista jälkimmäinen toimitti tällä kertaa puistonvartijan hommia, sillä ensimmäinen vietti sunnuntaita huilaillen omassa laatikossaan. Puistossa on myös koikarppeja, mielenkiintoisia otuksia nekin. 

Saimme todistaa perhosen elämää alusta loppuun. Näimme, kun yksi perhonen tippui suoraan lennosta. Heitti niin sanotusti lusikan nurkkaan ja henkilökunta keräsi sen parempaan talteen. Hetken päästä näimme uuden perhosen kuoriutumisen kotelostaan. Semmoista en ole koskaan ennen nähnyt missään, edes luonto-ohjelmassa. Tuore perhonen availi kippuraisia siipiään ja suoristeli varttaan hyvän tovin. Aika kankealta touhulta näytti, mutta ei mikään ihme, jos on juuri tullut pihalle sormenpään kokoisesta kotelosta! Satuin huomaamaan yhdellä seinämällä parittelevat perhoset ja olin aivan haavi auki (hehe) siitä, kuinka paljon ehti tapahtua visiittimme aikana. Mun lemppareita puistossa oli isot perhoset, joilla oli metallinhohtosiniset siivet ja tietty se (krapula)wallabi ja iguana. Iguanaa olisin halunnut vähän paijatakin, kun se puiston parvella vieressäni piti vahtia. Atte totesi, että parempi olla pitelemättä, etten saa hännästä, joten tyydyin vain ihailemaan sen rentoa olemusta. Paikka on aika pieni ja voisin kuvitella, että kesällä turistikauden ollessa kuumimmillaan siellä saattaa olla jopa ahdasta. Tänne voi lunastaa vuosipassin, jos haluaa useamminkin käydä ja tukea puiston toimintaa. 

Puiston kukkia:

Lihansyöjäkasvejakin oli

Ja joulutähtiä!

Puiston eläimiä: 

Puistovahti

Apulaispuistovahti

Perhosten elämää:

Tämä siirtyi suorasääristen seurakuntaan

Tässä tehdään lisää perhosia

Tässä toukkaillaan

Ja tässä kuoriudutaan

Mitä niihin vatsassa oleviin perhosiin tulee, niin jänskään mitä kesäloma tuo tullessaan. 

Kevätloma

Ah, loma! Huimat viisi päivää olen vapaa työn kahleista ja aikaisista herätyksistä. Kerrankin en ollut tehnyt tiukkaa lomasuunnitelmaa vaan päätin lomailla fiilispohjalta (lue: en ehtinyt suunnitella mitään). 

Päivä 1

Koska olen maailman paras melkein-vaimo, niin aamulla vein rakkaan murupussini töihin. Hänellä on hieman inhimillisemmät työajat kuin itselläni, joten ihan mielelläni lähdin ajelemaan puoli 10 aikaan aamusella. No okei, kävin samalla varaamassa eläinlääkäriajat koko komppaniallemme ja klinikka aukesi just kympiltä. Täti tiskillä kysyi tulenko koko poppoon kanssa samaan aikaan. Haha, en todellakaan! Sain onneksi molemmat ajat huomiselle, niin ei mene montaa kallisarvoista lomapäivää hukkaan. Lääkärireissun jälkeen mietin mitä oikein tekisin, kun kotiinkaan ei huvittanut mennä. 

Siispä pyörin aamupäivän Benalmádenan Arroyo de la Mielin keskustassa ja löysin sieltä aivan mahtavan liikkeen, ALE-HOP:in, joka on kuin Flying Tiger Copenhagen (aiemmin pelkkä Tiger) espanjalaisella twistillä. Liikkeen edessä seisoo hillittömän kokoinen mustavalkoinen lehmä. Olin kai liian haltioissani ottaakseni yhtäkään kuvaa, mutta heillä on hyvin kattavat verkkosivut, niin fiilistelkää sieltä tuotteita ja sitä lehmää. Mukaani tarttui loppujen lopuksi vain 3 paperiteippipakettia. Tykkään lähetellä etanapostia ja teipeillä saa kivasti piristettyä kirjeitä ja kortteja. Tarrojakin kyttäsin, muttei osunut silmään. 

Apteekki

Pääkatua sivuavalta kujalta lähti tämmöinen kuppilakeidas

Tämä voisi ehkä olla tuon edellisen toinen sisäänkäynti,
mutten ole varma, sillä kuljin ulkokautta.

Siirryin aamupalatapasten jälkeen takaisin autolle aikomuksenani suunnata oman kylän ostoskeskukseen, mutta silmäni osuivat kaapelikärryihin. Nopean googlauksen jälkeen olin jo jonossa. Benalmádenan kaapelikärryjen eli Teleférico de Benalmádenan lähtöpisteellä oli jonoa. Siis oikeasti jonoa. Lähes portille asti. Calamorro -vuorella, johon kärryt vievät, on kotkapuisto, jonka Birds of Prey Exhibitionin Unesco on tunnustanut aineettomaksi maailmanperintökohteeksi vuonna 2010. En yhtään ihmettele, että moni muukin halusi näytöksen nähdä. Näytökset ovat tähän aikaan vuodesta klo 13 ja 17 ja minun kelloni oli jonon hännille astuessani 12.18. Tiesin myöhästyväni ekasta näytöksestä, mutta olisihan siellä vielä iltapäivästä toinenkin. Kun vuoroni tuli, sanoin rohkeasti una persona (yksi henkilö) ja sain ihan oman kärryn. Olin varma, että joudun jonkun kirkuvan kakaran kanssa samaan kärryyn, mutta ei. Kärrysetä taisi nähdä mun päältä kuinka paljon lapsia rakastan ja antoi suosiolla oman kärryn.

Lähtöpisteelle oli rakennettu hieno miniatyyri kärrymatkasta

Vähän ehkä jänskätti olla yksin, hii

Kärryn ulkopuolelle ei ole mitään asiaa. Paitsi yhden valokuvan verran...

Saavuin ylös klo 13.07 ja painelin puolijuoksua kotkanäytökseen. Katsomo oli aivan täynnä, joten siirryin patikkapolulle katsomon yläpuolelle, jossa moni muukin pönötti. Kuvista ei varmastikaan saa käsitystä kuinka upeita ja suuria linnut olivat. Zoomi huononsi kuvien laatua huomattavasti ja halusin mielummin nauttia näytöksestä kuin seurata sitä puhelimen näytön takaa. 

Olga. Olgalta ei puuttunut huumorintajua. Kouluttaja kutsui sitä monesti ja Olga vain pyöritteli päätään ja
 välillä sanoi ''mää''. Pienen kosiskelun jälkeen se lensi kauniissa kaaressa takaisin lavan eteen kouluttajan luo. 

Kouluttaja/juontaja Nicolas kysyi onko vapaaehtoisia ja valitsi pystyssä sojottavien käsien joukosta pienen tytön kanssaan lavalle. Hän kertoi, että viimeisenä lavalle liitää heidän suurin ja vaarallisin lintunsa, aivan tytön kokoinen peto. Nicolas totesi, että todennäköisesti yleistöstä puuttuu näytöksen lopuksi yksi turisti, sillä lintu tarvitsee evästä. Odotimme jännityksellä.

Nicolas kertoo tytölle, ettei lintu syö häntä vaan jonkun yleisöstä.

Ja peto saapui! 

Itse en ole oikein lintuihmisiä, mutta näytös oli kyllä hieno. Katsomoon vei pieni polku, jonka varrella oli lintujen majapaikat ja pari pientä mökkiä. Yhdessä mökeistä toimi matkamuistomyymälä, jonka tuotto menee lintujen breeding centerille ja kaksi muuta olivat suljettu yleisöltä. 

Suurin osa ihmisistä suuntasi suoraan kaapelikärryjonoon, mutta itse jäin pyörimään alueelle kaikessa rauhassa. Kävin kyttäämässä kondoriakin. On muuten ihan sairaan kokoinen tipu! 

Kuvasta voi saada sen käsityksen, että tipu olisi kovinkin kaukana.
Todellisuudessa se nökötti parin askeleen päässä selästäni. 

Käppäilin ostamaan jäätelön, juomista ja tuliaispehmolelun Kaamokselle, kyttäsin hetken maisemia ja lähdin odottelemaan jonon hiipumista. Tunnin odottamisen jälkeen luovutin ja menin jonoon. Hiljaksiin tuli vuoroni. Odotin laskeutumista oikeastaan enemmän kuin nousua, sillä alas tullessa tajuaa kuinka korkealla oikeasti on. Heti alkumatkasta alkoi jännittää, sillä pudotus on aivan sairas ja tuuli vinkui kovaan ääneen. Kävi mielessä huutaa meideitä kärryn turvapuhelimeen, mutta päätin kuitenkin skarpata. 

Autolle päästyäni pohdin lähdenkö kotiin vai odotanko pari tuntia, että Atte pääsee töistä. Päädyin jälkimmäiseen vaihtoehtoon ja ajattelin suunnata valmiiksi Aten työmaan läheisyyteen. Se olikin aika mielenkiintoinen urakka, sillä Applen kartat eikä sen kummemmin Google Mapskaan olleet ihan ajantasalla kylän teiden muutoksista ja mulla oli luurissa akkua kaikki 4%. Aikani pyörin ympyrää navin ohjeiden mukaan, kunnes huomasin turistibussin, jota lähdin seuraamaan. Tiesin, että tuo kaksikerroksinen hökötys kiertää myös sieltä mihin olin itse menossa. Käännyin kerran huti ja taas kirosin ja pyörin. Lopulta löysin  ensimmäisen tutun paikan, Benalmádenan lintupuistonakin tunnetun Parque de la Paloman, joka muistuttaa etäisesti Porin Kirjurinluotoa. Pysähdyin visiitille. Lintuja, etenkin kanoja ja kukkoja tipuineen oli paljon, mutta jostain syystä kaikki puput ja marsut olivat piilossa. Kiertelin hetken ja haaveilin tulevani puistoon köllöttämään Kaamoksen kanssa rauhaksiin. Siihen taitaa mennä muutama vuosi vielä, on meinaa neiti sen verran kiihkeänä kaikkiin otuksiin, hah. 

Puistossa oli kaksi aasia. Kyltit kielsivät tiukasti aasien ärsyttämisen.

Yhdeltä puiston vesialueista näkee kirjastoon tai toisinpäin

Nojoo, pässien aitaus oli selkäni takana, mutta voishan tää näinkin toimia...

Puistovisiitin jälkeen osasin ilman kiroilua määränpäähäni. Olin aika ajoissa paikalla, joten kiertelin Benalmádenan satama-alueen liikkeissä katselemassa ylihinnoiteltuja (kiina)vaatteita, koruja ja sälää aikani kuluksi, kunnes lähdimme Aten kanssa kotia kohti. 

--

Päivä 2

Eläinlääkäriin, jee! Said no cat ever. Aamusella pakattiin kissat yllättävän pienen taistelun jälkeen kantokoppaan. Automatka meni hyvin perinteisesti eli paskan käryä haistellen. Joskus, kun muutin Hängäässin Ranchilta takas poriin, isi joutui haistelemaan Paavon tuotosta koko matkan. Kuulemma oli pakko ajaa ikkunat auki, vaikka oli pakkasta. Sanoi, et takapenkiltä oli kuulunu MOU ja sen jälkeen pitkä pieru. No, tällä kertaa matkaa oli aika paljon vähemmän kuin se reippaat puolitoistasataa kilometriä. Kun kissat oli päästetty boksista ja tsekattu sekä paskat siivottu, kertoi lääkäritätimme Silvia kaiken olevan oikein hyvin. Paavolla kuulemma pikkusen hammaskiveä, mut ei pahasti. Laihtunutkin se oli, painoa enää 6,5kg entisen +8kg sijaan. Iso kääpiöpantteri se silti on pussihousuineen. Irkku oli poikkeuksellisen kiltti, murisi toki rokotusta, mut ei käynyt kenenkään päälle. Lääkäri oli aivan ihana ja syötti kisuille posket pullolleen nameja. Ikänä en oo ton kaksikon nähnyt viihtyvän lääkärin kyljessä ku liima! Laskua tälle reissulle kertyi 106 euroa (2x rokotus molemmille, ei muuta). Todo bien (kaikki hyvin) ja nokka kohti kotia. Puolessa matkassa alkoi taas nenää kirvellä. Paavo reppana oli pissinyt koppaan ja molemmat aivan kusessa. Kotona odottikin maailman hirvein asia eli kylpy. Irkun kylvettäminen on aina aika iisiä, kun se ei valita ja on sen verran pienikin (3,2kg), mut Paavo. Voi jee mä sanon! Kaiken muun härdellin lisäks se saamarin liukas saippuainen näätä pääsi livahtamaan ammeesta! Ei muutako takas ammeeseen ja virutus. Vähän tartti kylpyreissun jälkeen lahjoa molempia, et sain anteeksi. Atte sanoi, että Paavon naamasta pysty näkee, et se soittaa ihan just PETAan. Ens kerralla tarttee olla kaukaa viisas ja laittaa ruoat ja juomat pois edellisenä päivänä. Ei ne siihen kuole. 

Klinikkamme, Benalvetin ulkoseinässä on hieno printti. 

Iltapäivästä oli edessä sama reissu, mut Kaamoksen kanssa. Ae että, koira on helppo elukka (tässä kohtaa). Jokomennääjokomennää?! No mentiinhä me. Kaikki oli niin helppoa! Namit ei maistunu, niinkon ei yleensäkään muiden antamat herkut, mut oma tikkari kelpas hienosti. Rabiesrokotuskaan ei tuntunu missään! Voin suositella oikein lämpimästi tota tikkaria kaikille. Kaamoksella on ollut tommonen pienestä asti ja se on auttamatta paras palkka ikänä. Helppo, nopea, ei sotke. Ainoo miinus mitä keksin, on se, et se haisee vähän. Puntari näytti vaivaset 28,7kg. Lääkäritäti Rosan mielestä se on oikein hyvä paino ja muutenkin sanoi, että Kaamoksella on oikein hyvä runko. Rosalla on itsellä 6v sakemanniuros, joten häneen on helppo luottaa. On pakko mainita, että molemmat klinikan lääkärit ovat aivan ihania ja erittäin ammattitaitoisia. Herkkuja ja rapsutuksia ei pihtailla, eikä heillä ole koskaan kiire. Ihanan lämminsydämisiä naisia molemmat. Kaamoksella on VetPlan Plus -vakuutus, joten hänen lääkärireissusta emme saaneet laskua ollenkaan. Vakuutus korvaa näiden vuosittaisten käyntien lisäksi joka kuukausi annettavan ötökkätökötin, kolmen kuukauden välein annettavan matolääkkeen ja tarvittaessa myös 3 vuorokautta sairaalahoitoa. 17 euron kappalehintaan saa liudan tutkimuksia, jotka ovat normaalihinnaltaan muutamasta kympistä ylöspäin. Vakuutus maksaa hieman yli 30 euroa kuukaudessa eli ei ole ollenkaan kallis.

Loppuehtoo menikin leppoisasti kotosalla komppanian vointia seuraillen.

--

Päivä 3

Tänään lähdin Málagaan. Päivä hurahti mukavasti rakennuksia ihaillen ja maailman menoa katsellen. Koska on pääsiäinen, näin kulkueenkin. 

Iltasella kävimme katsomassa asuntoa. Se oli täydellinen! Joten tietenkään emme saaneet sitä. Voin kertoa, että olen to-del-la pettynyt. Nykyinen asuntomme on aivan hirveä ja olemme vuoden päivät yrittäneet päästä tästä eroon. Emme suostu vaihtamaan huonosta huonoon, joten emme juurikaan tingi vaatimuksistamme. Mielestäni vaatimuksemme ei edes ole mitään luksusta, vaan ihan tavallisia asioita ja silti saan kuunnella ikäviä kommetteja. Jos joku muu haluaa asua huonossa kämpässä, se ei ole minun ongelmani. Jos minä en halua asua huonossa kämpässä, se ei ole muiden ongelma. Nyt vaan pitää jälleen painaa leuka rintaan ja kulkea kohti uusia pettymyksiä. Kai se sopiva asunto jostain joskus löytyy. Kovin vaan tuntuu olevan hankalaa. Emme ole kovin haluttuja vuokralaisia, koska meillä on eläimiä. Monet täällä pitävät koiriaan yötä päivää kuumalla terassilla haukkumassa ilman virikkeitä ja käytöstapoja, joten automaattisesti oletetaan, että me olemme myös eläinrääkkääjiä. Pienet koirat katsotaan kyllä hyvällä, vaikka olen huomannut, että ne vasta kamalia ovatkin. Räköttävät joka asiasta ja niiden paskoja ei kerätä, kun se on vaan pieni paska. Kengänpohjassa se pienikin paska on ikävä juttu! Luulen, että toinen syy, miksi emme ole haluttuja on se, että meillä ei ole lapsia. Olemme aina sanoneet, siis jo vuosien ajan, että emme ikinä tee lapsia. Koskaan. Silti ihmisillä on joku älytön tarve tuputtaa meille ajatusta ''älä koskaan sano ei koskaan, kyllä tekin vielä lapsia teette''. Kun ei tehdä, uskokaa jo! Olen vetänyt johtopäätöksen, että vuokranantajat pelkäävät meidän muuttavan pois asunnosta tyyliin vuoden päästä perheenlisäyksen vuoksi ja sitten heidän pitää taas etsiä uudet vuokralaiset. Sapettaa niin paljon, että ihmiset eivät ymmärrä meidän kantaamme lapsiasiaan. Luulin aikani, että lapsettomuus nimenomaan tekee meistä haluttuja vuokralaisia, kun ei ole ketään rikkomassa asuntoa ja piirtelemässä seiniin. Niin ei. Täällä ollaan nalkissa pienessä homeisessa paskaläävässä maailman tappiin asti. Ainakin tämän hetkisen fiiliksen mukaan. 

Aina pitää nähdä positiivistakin ja tänään se oli iltaruokailu ystäväpariskuntamme kanssa ''kanalassa'' eli El Parripollo La Granjassa. Heillä on aivan mieletön buffet hintaan 10€/hlö +juomat. Buffettiin kuuluu pasteijoita, salaattia, ranskalaisia, paneroituja suippopaprikoita, hunajamunakoisoa, kolme erilaista mausteöljyä ja kanaa niin paljon, kun napa vetää. Kana grillataan avotulella ja tuodaan pöytään pienessä hiiligrillissä. Buffetin saa myös lihavaihtoehtona hintaan 15€. Hyvää oli ja syvälle meni!
--

Päivä 4

Hiiidas aaamu, ah! Köllötin Kaamoksen kanssa yli puolen päivän, hups! En oikeen tiedä mihin päivä katosi, mutta sain pääsiäismunan.

Alkuillasta tein jotain poikkeuksellista. Menin nimittäin taloyhtiömme pihaan ottamaan aurinkoa! Allas ei ole vielä auki, mutta se ei minua haitannut. Siellä makoilin ylhäisessä yksinäisyydessäni kirjan kanssa reippaan tunnin, kunnes Atte huusi parvekkeelta ''HASU! SYÄMÄÄ!'' Täällä J ääntyy H:ksi ja jostain syystä olen jo Suomessa saanut murupussiltani lempinimen Hasu Haisunäätä, niin on sitten jäänyt käyttöön toi Hasu. Ruoka oli oikein hyvää ja sitten meinasikin tulla jo vähän kiire. 

Noutaja saapui eli kaveripariskuntamme tuli hakemaan meidät leffaan avoautollaan. Kaksi uutta asiaa kerralla, avoauto ja leffa. Kummassakaan en ole täällä istunut, liikkuvassa avossa en oikeastaan koskaan missään. Ekat sata metriä pelkäsin, että kaadumme autolla ja tulee pahaa jälkeä. Ei kypärää, ei edes kunnon takkia. Tainnut toi vuosien moottoripyöräily jättää tietyn ajatusmallin persrankaan, hah! Pääsimme leffateatterille, niin tottakai ne oli vaihtanut settiä. Tarjolla oli liuta espanjaksi dubattuja leffoja ja yksi alkuperäiskielinen espanjalaisilla teksteillä. Se oli Fast & Furious 8, jonka kaveripariskuntamme oli jo nähnyt. En ihan ymmärrä tätä dubbausta. Eikö ihan totta näin isossa maassa ymmärretä kielellisen osaamisen tärkeyttä ja tv:n/leffojen/pelien ym. roolia sen tukemisessa?? Tiedän, että espanja on yksi valtakieli maailmassa, mutta kyllä sen lisäksi pitäisi edes englantia osata. Espanjalaisilla on todella kummallinen aksentti englantia puhuessaan, enkä kyllä yhtään ihmettele, kun eivät kieltä kuule edes telkkarista. Suomalaisilla on rallienglantinsa, mutta todella moni ääntää halutessaan oikein ja väitän, että osakiitoksen ansaitsee systeemimme, jossa ei dubata. 

Emme menneet puoliuusintakierrokselle leffaan vaan kävimme kurkkaamassa kauppakeskuksen katolle tehdyn kesäterassin. Viime jouluna siellä oli aivan sairaan hieno joulumaa luisteluratoineen ja nyt sieltä löytyi mm. pomppulinnoja, lasten paint ball -rata, tivolilaitteita, kahvila/baari ja tietenkin karting -rata, joka on siellä pysyvästi. Voi olla, että siellä oli muutakin. En lähtenyt sen kummemmin kiertelemään, sillä paikka vilisi jaloissa juoksevia kakaroita. Lapsiparkki on nimittäin kesän ajaksi siirretty sinne. Istuimme siinä hetken aikuisten juomaa siemaillen, kunnes aurinko painui mailleen ja me koteihimme. 

Seinäpinnat ja tolpat oli teipattu terassin teemaan sopivasti

Muijien mojitot, mulle tavallinen ja ystävälle mansikkaversio. Kyloli hyvää!

--
Päivä 5

Viimeinen lomapäivä meni kotona huilaillessa. En tehnyt oikeastaan mitään. Ja hyvä niin. Ei aina tartte olla rätti kädessä tai menossa johonkin.