Kirja(sto)

Moni selailee Facebookia, uutisia tai muuta koneella tai kännykällä juuri ennen nukkumaanmenoa. Niin minäkin. Niin olen oikeastaan tehnyt siitä asti, kun tietokoneteknologia muovautui taskukokoiseksi riippuvuutta aiheuttavaksi aparaatiksi. Tiedän sinivalon (vai mikälie) vaikutukset ja näyttöjen vahtaamisen haitat. Ennen se ei ole kuitenkaan vaikuttanut nukahtamiseen. Nykyään unta saa odotella. Joskus tunninkin. Petiin menen kyllä vasta, kun väsyttää. Silti Nukku-Matti ei meinaa löytää luokseni. 

Uniongelmien syynä ei onneksi ole kumpikaan näistä palleroista.
Kaamoksen nykyään 28kg lämmin ja karvainen olemus on siirtynyt kesäksi lattialle.
Talvet se sitten lämmitteleekin meidän välissä. Ei tee edes tiukkaa, rakkaus antaa tilaa.

Ystäväni ehdotti kirjan lukemista. Olen aivan susipaska lukemaan mitään blogipostausta pidempää. Tykkään kyllä kirjoista ja niiden tunnusta käsissä sekä paperin ja painomusteen tuoksusta. Minuun vetoaa humoristiset tarinat sekä fantasiakirjallisuus. Joskus lapsena ahmaisin mökillä paksun Harry Potterin yhdeltä keinutuolin istumalta, eikä edes tehnyt tiukkaa. Jotenkin vaan nykymaailman hektisyys ja pirstaloituneisuus ei saa minua rauhoittumaan kirjan ääreen. Sitä paitsi makuuhuoneessa on surkea valo. Mitäs muita tekosyitä keksisin lukemattomuudelle...

Joku voi ajatella, että suomenkielisen lukemiston saaminen hyppysiin on hankalaa ulkomailla. Niinhän se monessa paikassa varmasti onkin, mutta ei meillä. Fuengirolassa suomenkielisiä kirjoja ja lehtiä (myös lautapelejä!!) tarjoaa sopuhintaan Kirjakauppa Hemingway. Siellä on jokaiselle jotakin ja jos ei ole, voi neuvotella kaupan omistajan kanssa, josko hän voisi tilata haluamaasi sisältöä kauppaan. Siltikin se kirjojen lukeminen tuntuu puulta (hehe). 

Meillä on myös pohjoismainen kirjasto fuengirolassa Los Bolichesin kauppahallin rakennuksessa, mutta se on auki jotenkin hankaliin aikoihin työssäkäyvää ajatellen. Lukemistoa ei käsittääkseni ole listattu nettiin. Siellä pitää siis käydä asioimassa, jos haluaa tietää mitä hyllyistä löytyy. Myös monista suomikuppiloista löytyy kirjahylly, josta voi lainata kirjan tai tuoda sinne itse luettavaa. En käy juuri koskaan suomikuppiloissa tai kuppiloissa yleensäkään, joten tuo vaihtoehto tuntuu itselleni vieraalta. 

Juha Vuorisen tuotanto on aina viihdyttävää luettavaa ja olen tilannut suoraan Diktaattorin kirjakaupasta Juhan pokkareita. Diktaattori toimittaa Suomen lisäksi myös ulkomaille ja aina ilman toimituskuluja. Pehmeitä pokkareita on ollut kiva lukea ääneen nauraen taloyhtiömme uima-altaalla. Nykyisessä asuintalossamme ei allasta ole, niin on pokkaritkin on jääneet kaappiin odottelemaan. Tuollaiset kirjat ei onneksi koskaan vanhene. Taidanpa suunnata joku viikonloppu campolle puun alle varjoon lueskelemaan ja naureskelemaan ihan yksikseni. Hyvä idea! (Joo näit oikein, taputin itseäni juuri selkään.)

En ole koskaan ollut kirjahyllyihminen ja mitä enemmän minulla on pahimmassa tapauksessa kertakäyttöistä tavaraa kotonani sitä enemmän ahdistun. Olen moneen kertaan sanonut ja sanon taas, että omaisuuden myyminen ennen muuttoamme tänne oli ihan hirveä työmaa ja siitä jäi kai jonkun sortin trauma. Edelleen mietin tosi tarkkaan hankintani. En halua enää koskaan sellaisen paineen alle, että kaapeissani makaa jätesäkkitolkulla sittenkun -tavaraa. Sisäinen hamsterini taisi kuolla tuolloin. 

Hamstereista puheen ollen.
Ehkä hämmentävin löytö ikinä netin halpakaupasta.
En tilannut. Mietit kuitenkin.

Mutta hei! Nythän on nykyaika ja kaikki on verkossa! Muistin uusineeni lainoja kirjastoni nettisivujen kautta joskus vuosia sitten opiskeluaikoina ja päätin kurkata kirjaston sivut uusin silmin. Siellä oli e-kirjoja! Ja e-äänikirjoja! KIITOS NYKYAIKA! Piti vain antaa kirjastokortin numero ja salasana. Kaivelin kaappejani löytääkseni kirjastokorttini. Ei löytynyt. Muutaman sähköpostin jälkeen sain hyppysiini korttini numeron, salasana oli vielä onneksi muistissa. Pääsin sisälle. 

Satakirjastot (ja kaipa kaikki muutkin Suomen kirjastot) käyttävät e-kirjojen ja e-äänikirjojen suhteen Ellibs -nettikirjastoa. Sieltä valitaan oma kirjasto, annetaan kortin numero ja salasana ja sitten on koko e-lukemisto silmien alla. Varoituksen sanana mainittakoon, että hämmentävän suuri innostus tätä löytöä kohtaan voi viivästyttää unen tuloa entisestään. En nimittäin meinannut millään malttaa lopettaa e-aineiston lisäämistä omaan hyllyyni. 

Ennen nettikirjasto-ahaa-elämyksen kokemista olin luonut tunnukset Elisa Kirja -palveluun. Sinnekkin jo tallentelin listalleni mitä herkullisempia kirjoja. Osa niistä löytyy e-kirjastostakin, mutta esimerkiksi Maria Veitolan Veitola -kirjaa ei. Pohdin vielä hankinko sen Veitolan lukemana äänikirjana vai itse luettavana e-kirjana. Se vaikuttaa kyllä sen verran kiinnostavalta, että ehkä kuppini kallistuu e-kirjan puoleen. En nimittäin halua nukahtaa kesken kuuntelun. Niin on nyt muutamana iltana käynyt Elisa Kirjasta ilmaiseksi saadun Baskervillen Koiran kanssa. Yhtenä iltana jatkoin kirjan kuuntelua kohdasta ''Luku neljä''. Havahduin siihen, kun miesääni sanoi hetkeä myöhemmin ''Luku seitsemän''. Olen näköjään onnistunut ratkaisemaan kaksi ongelmaa yhdellä kertaa. Olen nykyään kultturelli kirjoja kuluttava aikuinen, jolla ei ole uniongelmia. 

E-kirja ja e-äänikirjavalikoima on Elisa Kirjassa tosi laaja verratuna Ellibsiin, mutta kyllä sielläkin kulutettavaa riittää. Jos kirjastokorttisi on hukkunut tai sinulla ei ole sellaista, käy ihmeessä seuraavalla Suomilomallasi hakemassa sellainen. Siitä on iloa koko perheelle ja on avuksi ulkosuomalaisille lapsille suomen kielen opiskelussa ja/tai ylläpitämisessä. Kaikkein parasta tuossa e-lukemiston lainaamisessa taitaa kuitenkin olla se, ettei aineistoa tarvitse muistaa palauttaa. Kun laina-aika päättyy, kirja tai äänite siirtyy automaattisesti takaisin virtuaalihyllyyn. Täydellistä!

Antoisia lukuhetkiä kaikille!