Miten Kaamoksesta tuli Ketsuppi

Ei ole kerta, eikä toinenkaan, kun ystävä tai tuttava sanoo oppineensa meidän kanssa ihan uusia sanoja. Pimpula (hellittelynimi lapselle), ynkytti/ynkyttiin (syli/syliin) ja masaliisa noin niinkon äkkiseltään nimettynä. Kaksi ekaa on jäänyt vuosien saatossa sanavarastoon, kun sisarukset on tehneet mukuloita ja niiden sanoista on väännelty vaikka mitä. Jossain vaiheessa puhuttiin myös ebasta. Ebba eli leipä, sanoi siskoni lapset pieninä. Onneksi ebba on jo jäänyt olemattomalle käytölle. Onhan se kuitenkin jonkun nimikin. Masaliisa taasen on porilaisten (satakuntalaisten?) nimitys mokkapaloille. Tai siis ei ne mitään mokkapaloja ole, vaan masaliisaa. 

Meillä ei muita eläimiä ole nimetty, kuin koira ja kissat. Ne on lemmikeitä, perheenjäseniä. Matelijat taasen on harrastuseläimiä ja ne tunnetaan lähinnä tieteellisillä nimillä tai niiden väännöksillä. Sammakoiden osalta Phyllobates Aurotaenia lyhenee kätevästi Phyllikseksi, Dendrobates Tinctorius Azureus ihan vaan Azureukseksi ja uusimmat tulokkaat Oophaga Pumilio Bribrit pelkäksi Pumilioksi tai Bribriksi. Dendrobates Leucomelakset puhutaan meillä Leucomelaksiksi tai Leucoiksi ja Ranitomeya Ventrimaculatat Ranitomeyoiksi. Käärmeitä edustaa tällä hetkellä yksi ainokainen Morelia Viridis, tunnetaan myös nimellä Viridis tai Virkku. Vaikkei olla uskovaisia, eikä rakenneta Arkkia, niin jostain syystä näitä kaikkia on pariskunnat. Paitsi Viridikselle pitäis kattella poikakaveri, kun aika on kypsä. Ei näitä vielä ole paljoa siihen nähden, että Suomessa meillä oli pelkästään myrkyllisiä käärmeitä 44 kappaletta, niiden lisäksi muutamia kuristajia ja reilu kymmenkunta nuolimyrkkysammakoita. Täällä ei saa pitää myrkkykäärmeitä vieraslajiuhan vuoksi, niin ollaan sitten panostettu enemmän noihin nuolimyrkkyihin. Atte on ihan alan mies ja ammattilainen näiden kanssa eli huoli pois!

Phyllobates Aurotaenia

Dendrobates Tinctorius Azureus

Oophaga Pumilio Bribri

Dendrobates Leucomelas

Ranitomeya Ventrimaculata

Morelia Viridis

Mutta nuo lemmikit. Ehhehe. 

Paavo oli ihan alkujaan Papu. Lyhyt ja ytimekäs nimi. Ei vaan sovi tämmösen räpätätin suuhun, joten muunnokset oli odotettavissa. Paavo tunnistaa nimikseen myös Maijanen, Maijuska (Pave Maijasen mukaan), Pablo, Nablo, Pablonaattori, Nablopaattori, Nabalo (Espanjaan muuton jälkeen Paavo tartti uuden alteregon), Nappi, Nappis, Neiböls, Neiböls Von Strömmels, Poika, Poikanikaaani, Naapero, Von Glooria, Naapero Von Glooria (Ghostin Year zero -biisin mukaan, jos kuuntelet niin siihen alkuun voi laulaa Naapero! Von Glooria!), Torime (Eran Ameno -biisin mukaan, johon Amenon voi korvata sanomalla Napero), Pappis, Nappis-Pappis, Puppis, Peipöls, Peipöls-Neipöls, Hansvilivili Napvälimäki (tv-sarja Putouksen hahmon mukaan), Nablomäyrä ja Pierumäyrä. Tämä kaiken kuullut poika(nikaaani) joutuu kuuntelemaan, kun lauletaan sille aina mitä typerämpiä lauluja. Se on jo monta vuotta ollut ihan kypsä siihen, mut minkäs teet, kun olet kissa. Sitä paitsi Atte meistä enemmän sille laulaa. 

Paavo, australialainen kääpiöpantteri (on suuri kissa, joka tykkää olla aina väärin päin)
vanhassa Suomen asunnossamme yövieraiden pedissä.

Irmelistä piti alun alkaen tulla Raili. Suomalaisen tv-sarja Paavo ja Railin mukaan. Koska miksei? Suhteen toinen osapuoli ei siihen suostunut, joten siitä tuli Irma. Sekin oli liian lyhyt, niin Irmeli oli sitten nimensä pysyvämpi muoto. Joskus kotihoitoaikoina kerroin asiakkaalle kissoista ja hän ihastuneena kysyin niiden nimiä. Loukkaantui, kun kerroin. Ei ole kuulemma Irmeli sopiva nimi eläimelle. Hänen nimi oli myös Irmeli. Mutta niin. Irmeli tunnetaan tässä talossa myös nimillä Irkku, Orkku-Irkku, Lirppu, Liiirbu, Kirppu, Kiiirbu, Lirppu-Kirppu, Liiirbu-Kiiirbu, Lirputti, Kirputti, Dirppens, Nirppens, Kirppens, Lirppens-Kirppens, Dirppens-Kirppens, turnipsi (se sanoo aina ''tuurp'') ja Irkku-Perkele. Noista se raukka on saanut talteen vaan Liiirbun, Kiiirbun ja niiden yhdistelmät sekä Turnipsin ja Irkku-Perkeleen. Pieneen päähän ei vaan mahdu kaikki hullutukset, ei se sen vika ole. Harrastuksiin kuuluu potkia itseään päähän ja sanoa tuuurp.

Irmeli äitini luona jouluna 2015 ennen muuttoamme Espanjaan.
Jos on noin söpö ei haittaa, jos puuttuu pari tärkeää aivosolua. 

No Kaamos sitten. Nimi oli päätetty ja eka lelu ostettu ennenkuin koira oli edes näköpiirissä. Varattu se toki oli, että ei sentään niin hulluja olla. Tai siis Atte ole. Minähän en siinä vaiheessa voinut sietää ajatusta koirasta. Jos pidemmin kiinnostaa lueskella, niin täältä löytyy tekstiä. Nykyään en enää pois antaisi ja jos huusholli olisi nukkekotia suurempi, niin ei haittaisi jos tohon toinen paimen eksyisi perseen taa pyörimään varjoksi. Mutta tätä ei sitten kerrota Atelle! 

Kaamoksella on tottakai myös monta ja täysin järkeen käypää nimeä, kuten noilla kahdella muullakin paskahännällä. Kaamos, Mosse, Nisse, Nasse (joululaulun mukaan), Mamman Pieni Pömpiäinen, Possu, Posankka, Possunäätä, Possunäätäeläjä (myös käsitteet possunäätäeläin, näätäeläin ja perskärpänen liittyvät vahvasti Kaamokseen), Näätä, Näätälä, Näätyskä, Söpötti, Söpötti-Nöhköpöpötti, Nöhköpöpötti (ja jyväskylän murteella Nöhkö-Pöpöötti, raivostuttaa, kyllä!) Nöhkis, Pöhkis, Sussu, Sussutti, Sutsutti, Sutsuppi ja Ketsuppi. Tässä hiljattain repertuaariin on myös tullut ponnekkaasti Kaamos Karbinin tytär. Jännä, että uskoo sitäkin nimitystä! Yleisimmin huudellaan Possuksi ja jos kuuloetäisyydellä on suomalaisia, niin luulevat sata varmasti hulluksi. Kyllä se nuo kaikki muutkin nimet tuntee tai ainakin äänensävyn. Joku viisas väittää jossain lähteessä X, että saksanpaimenkoira oppii tunnistamaan karkeasti 800 sanaa. Pelkät nimet vie jo aika ison siivun, niin eipä tosta taida mitään älykköä ainakaan tulla. 

Kaamos hinkuu rannalle kaivamaan hiekkaa. Se on nou gou näin kesällä.
Katsokaas, kun koirat jättää jälkeensä likaa, roskaa ja paskaa. Ihmisethän ei.
Tulee turisteille paha mieli, jos koira kieppuu rannalla samaan aikaan.  

Että semmosta nimisoppaa tällä kertaa. Jos mietit lemmikillesi tai miksei vaikka ihan ihmislapsellekin nimeä, saa käyttää. 

Mut ei oo pakko hei.